Lomalenkeilyä

Emännän loma alkoi virallisesti tänään - 4 viikkoa!!! Jee. Ja koska koulu on vielä täydessä vauhdissa on äiskällä päivällä ruhtinaallisesti omaa aikaa, se muutama tunti. Tänään otin koissut, remmi vyötäisille ja lenkille. Aurinko paistoi ja lämmintäkin joku +22 C. Eli ihan kiva keli, etenkin kun kaikki kamut facebookissa valitti kylmää ja vesisadetta... Ei meillä vaan! Sellainen reilu puolitoistatuntinen pisteltiin menemään. Oli mukava lenkkeillä kädet vapaana. Täytyisi useammin käyttää tuota vyötä. Kesken lenkin huomasin kirkkaan ojan ja ajattelin juottaa läähättävät koirat. Ja vesikoira Ossi pisteli sinne suoraan makaamaan ja sukeltelemaan... Kotona meitä sitten odottikin suihku, kun eihän se oja nyt niin puhdas ollutkaan.
Illan agit jäi välistä, sillä päiväkodin juhla sattui juuri tälle illalle. Ja toisekseen se 20-22 vuoro on ihan liian myöhäinen ottaa lapset mukaan kun seuraavana aamuna pitää kouluun herätä. Harmitti kyllä vähän, mutta viikon päästä sitten.

2 kertaa palkintopallilla

Vihdoinkin tuloksia kisoista, ei mitään maailman parhaimpia, mutta sellaisia, että oli itse erittäin tyytyväinen itseeni ja koiraani sekä yhteistyöhömme.
Starttasimme aamutuimaan Kirsin ja Incan sekä Ruutin ja Ossin kera kohti Lieksaa ja Tuija Kokkosen ratoja. Matkamme keskeytyi hetkeksi Lieksan päässä poliisin puhallutusratsiaan :D Ihan nollilla mentiin - ospa menty radatkin... En taaskaan ihan hirveästi kisoilta odottanut, etenkin kun Ossi odotteli aamun autossa keräten kierroksia Incan starttien ajan 1 luokassa... Ja voi pyhä jysäys - kun näin radan (B-kisa käytiin ensin), niin ajattelin, että hylly on ihan varma. Pelkäsin etenkin hypyn 5 jälkeen putkihässäkkää: ajattelin Ossin ampuvan joko puomille, tai sitten putkien vääriin päihin. Toinen todella paha oli keppien kulma ja kepeiltä hypylle 17 meno...

Ossi oli startissa yllättävän rauhallinen, ei repinyt itseään irti otteestani, muttei kyllä olis kestänyt jättääkää, joten lentävällä lähdöllä mentiin. Alku lähti hyvin rullaamaan ja koira oli kuulolla. Oikein kauniisti solahti putket ja otti puomin kontaktit, keinulla samoin. Ensimmäinen vitonen tuli sitten A:n alastulolta. Keppien kulmassa ei ollut ongelmaa kun leikkasin A:n takana vasemmalle puolelle ja kepitkin mentiin vasemmalle. Ossi meinasi lopettaa kepit hieman kesken (2 väliä) kun ohjaaja jäi jo jarruttelemaan hypylle 17 vientiä. Sain onneksi korjattua ne loppuun kun huomasin ajoissa. Mutta sitten tippui se rima 17. Toinen viitonen. Hypylle 18 oli menossa väärältä puolelta kun en riittävän napakasti komentanut. Siitä kielto. Sain korjattua ja päästiin maaliin virheillä 15. Ihanneaika oli tiukka ja se alitettiin vain nipin napin, mutta mitä väliä - alitettiin kuitenkin. Tällä tuloksellä pääsi tänään palkintopallille numero 3. Olin siis todella tyytyväinen. Vihdoinkin pitkästä aikaa palkinnoilla, vaikkei niitä nollia vieläkään tullut. Erityisen tyytyväinen olin Ossin kuunteluun ja ohjattavuuteen, ettei herra roiskinut ihan omiaan radalla.


A-kisan rataantutustumisessa tuskailin erityisesti keinulta hypylle 15 ja putkelle 16 vientiä. Eikähän tuo keppikulmakaan ollut mitenkään helppo. Ohjaajan ennakkoasenne oli taas hieman epäileväinen. Arvelin koiran viimeistään nyt keränneen niitä kierroksia autossa liikaa... Mutta herrahan yllätti ja oli jälleen yllättävän nätisti startissa. Pikkaisen enemmän yritti nykiä kuin ensimmäisellä kerralla, muttei ihan mahdottomasti. Nyt tippui heti toinen rima. Oletan komentaneeni "tänne" liian aikaisin, joka väistämättä aiheuttaa riman putoamisen. Kepit herra aloitti toisesta välistä. Korjaus. Ja jälleen A:n alastulo jäi. Ossi roiskaisi enemmän kuin komeasti jostain puolestavälistä alas. Ihme kyllä muut kontaktit sitten otti kuitenkin. Rata etenikin sitten hienosti loppuun asti. Tosin putkella 16 koira lähtikin syystä tai toisesta kiertämään putken takaa... Pelkäsin sen livahtavan väärään päähän, mutta tuli kuitenkin oikeaan päähän ja selvittiin maaliin jälleen virheillä 15. Ja mitä ei ole tapahtunut kuin kerran, ihan kisauramme alussa - saimme yliaikaa !!!! 0,87 sekkaa meni yli ihanneajan, virheitä siis 15,87. Tosin minusta tuntui radalla, että saattaa mennä enemmänkin yli, sen verran kurvailtiin :D Mutta niin vain siis olimme A-kisassakin palkintopallilla numero 3. Ja koissut sai palkinnoksi säilykelihaa - maistuu varmasti. Mamma sai pari lahjakorttia - joutunee siis ensi vuonnakin starttaamaan Lieksassa.

Aika paljon tuli taas kisoissa hyllyjä, ja ihanneajan ylityksiä - ainakin maksi kakkosissa. Mutta minä olin todella tyytyväinen suorituksiimme!!! Näiden perusteella voisi sitten kuitenkin starttailla Joensuun kisoissakin...

Löysäää löysäää löysempääääää

Olipahan maanantaina "kaamee" keli treenailla. Oli niin hiostavaa, kuumaa ja kosteaa että oksat pois. Koirat puuskutti ja mamma puuskutti. Voimia ei mihinkään... Tai no, Ossin menohan se ei tuosta hiostavastakaan kelistä kärsi. Herra painaa satalasissa ja vieläpä melko hyvin. Olin oikein tyytyväinen. Pöytäkin sujui ongelmitta. Tuossa käänteisessä radassa (jälkimmäinen) oli keppien kulma hankala. Ne haki pari kertaa väärästä välistä. Muuten oikein mainota menoa... Että näillä mennään Lieksaan sit kokeilemaan (TAAS ;D)
Mistäköhän ohjaajaan saataisiin valettu vähän tuota uskoa itseensä ja kisamenestykseen. Ei kai sitä mitään saavuta asenteella "nooh...katsellaan...hylky sieltä kuitenkin taas tulee..."? Koira kun olisi mitä parhain! Ohjaaja vain kondikseen ja kartturi radalle.

Aki taas... Nooh... Oli ihan löysä lötköpötkö.Voi himputti, että olikin tahmeaa menoa. Ihan kuin hidastetussa filmissä tai koira liimattuna alustaan kiinni... Hypyt oli hitaita, nenä maassa, keppien pujottelu suoritettiin kaaaaaaaaiiiiikeeeessssaaaa rauhassa nuuskutellen joka keppikin mennessä. Voi tsiisus!!!! Putkeen meni, mutta kummastakaan päästä ei kuulunut pois. Kauhee houkuttelu. Keinusta tuli taas mörkö. Saatiin kuitenkin onneksi parit hyvätkin suoritukset. Pöytä sujui vaikkei ole aikoihin ollut. Olipahan tahmeeta, vaikka suoritusjärjestys oli ihan jees... Eipä kai siitä menosta juuri muuta voi sanoa. Kauheesti nauratti kentällä, että ei voi olla totta...

Ohjaaja sai mukavia uutisia uudesta seurasta: molemmille koirille löytyi omat treeniryhmät. Aki treenaa maanantaina ja Ossi tiistaina. Kiva kiva!!!

Iltalenkillä

Käytiin iltalenkillä tuossa rannassa, auringon laskiessa... Vähänkö vaikeeta on saaha herroja samaan kuvaan, tai siihen ne saa, mutta että vielä samoin päinkin tai että olisivat nätisti... Paljon parempia tulee noista yksilöfotoista... Ossi poseeraa yksin. Tosin nää on ihan kamerakännyllä näppäistyjä, joten laatu on mitä on...
Koirat heitti talviturkitkin männä viikolla ja kovasti on vaan lenkkeilty. Huomenna ois taas treeni-ilta :)

Maanantain liitoa...

Eilen lähdettiin mukavalla mielellä, joskin hieman väsyneinä (mamma ainakin) treeniin. Mutta oli kiva kuulla aamulla, ettei Ossista löytynyt mitään isompaa. Se helpotti kummasti. Illan keli oli, ah niin hiostava, kenttä edelleen märkä lätäkkö ja pikkaisen ripsautti treenatessa rapaakin päälle... Kotona katselin peilistä ja naureskelin kun oli kuraa siellä täällä... Eli vauhdikkaat treenit siis.

Alla treenit vasemmalta oikealle:

Eka radalla ei ollut Ossin kanssa ongelmia. Yllättävän hyvin tuli lopun hypyt putken jälkeen, vaikka itse olinkin vielä puomin väärällä puolella ohjaamassa. Mutta Ossissa on juurikin se irtoavuus plussaa. Kontaktejahan sitä taas piti muistutella, kun ei malta pysähtyä alastulolle kunnolla. Toki eilisellä menolla olisi vitoset kisoissa vältetty, mutta kun ne treenataan kunnolla niin pysäytys on meille ainoa oikea tapa tehdä treenissä.
Akin kanssa juoksin esteet 1+2 oikealta (Ossin kanssa ei toivokaan ehtiä puomin oikealta puolen... eli sen kanssa mentiin vasemmalta), ohjasin putkeen. Ja koska Aki on puomihullu, niin A:lle menon kanssakaan ei ollut ongelmia, vaikka itse olikin puomin takana ja ehkä himpun jäljessäkin... Loppu sujui Akillakin ihan ok. Tosin ohjaaja hieman oikoin loikkien puomin kontaktin yli, ehtiäkseen ohjaamaan junioria. Sitä kun tarvitsee saatella hieman paremmin esteille.

Kakkosrata sujui Ossin kanssa kuin unelma. Ei ongelmia. Ja hyvin hyppäsi esteet 8+9 vaikka ohjaaja oli armottomasti jäljessä... Olisinko ollut vielä lähempänä keinua kun koira paineli jo putkessa....
Akilla oli ekaksi lentokeinu. Hölmö kun ei muista, että se keikkaa. Ja sitten se olikin taas hieman pelottava este... Pari kertaa hyppäsi keskeltä alas. Lopulta saatiin pari ihan onnistunutta keinua. Muutoin sujui kakkostreenikin hyvin. Aki on ainakin toistaiseksi hieman hitaampi etenijä kuin isänsä. Ja tämähän sopii ohjaajalle, kun pysyy paremmin mukana ja ehtii ohjaamaan.

Oikeastaan viimeinen rata meni molemmilta koirilta ihan hyvin. Ossilla vauhdilla, Akilla oli ehkä havaittavissa jo jotain kyllästymistä, kun putkellekin piti käskyttää useamman kerran...
Tänään oli mukava huomata, että Aki kesti hieman paremmin äänenkäyttöäkin (lue ärräpäitä ohjaajan hermostuessa), eikä lamaantunut ihan totaalisesti väärän suorituksen jälkeen karjaistessani. Jossain välissä Akilla oli riiviöhetki, eikä herra meinannut mennä putkeen - ei sitten millään! Hän vaan hyppäsi yli ja jatkoi kohti seuraavaa estettä =D Ah näitä vilivilperttejä...

Hierojalla

Ossi pääsi tänään Jokisen Silja hierontaan ja tarkastukseen, ihan vaan sen takia kun oli ne parit kerrat, kun kieltäytyi hyppäämästä. Onnekseni ei löytynyt mitään isompaa tai vakavampaa. Parit lihakset (reisi ja niska) vähän kireät ja pari arempaa paikkaa. Mutta Silja antoi ohjeet ja kertoi ettei mitään hälyyttävämpää. Veikkasi että esim ekalla kerralla riehuessa olis reväyttäny jotain (paraneminen 4-8 viikkoa) ja toinen sitten kun sama kohta rasittui eikä ollut vielä täysin parantunut... Tai jotain. On aika helpottunut olo! Nyt venytellään ja hierotaan ja glukosamiinia 4-6 viikon kuuri!

Eilen pojat lenkkeili pitkästi. Ossi kävi iskän kanssa juoksemassa reilun tunnin lenkin ja Aki juoksenteli koiraseurassa illemmalla irti parin tunnin verran. Ja mamma paransi maailmaa tyttöjen kanssa siinä samalla... Kiitos Kirsi ja Anne & koiruudet.

Arkajalka Aki

Aki on joutunut kohtaamaan uusia, pelottavia (heh) tilanteita ihan yksin... Kääk. Hän joutui hotelliin ilman iskää... Heti alkuun respan liukas lattia aiheutti ryömimisrefleksin... Vähänkö respan täti nauroi. Mutta palkaksi Aki sai maistuvan lihatangon. Muutenkin pieni hotellihuone stressasi aluksi kovasti. Hotellin pyörivästä ovesta en ole edes yrittänyt sen kanssa mennä, vaan olemme suosiolla käyttänyt normiovea. Sekin jänskätti kun pyörivä oli siinä vieressä :)
Mutta yhden yön jälkeen ollaan jo hieman reipastuttu. Tänään Aki kävi iskän kanssa juoksemassa ja meille tuli tieto, että meidät on hyväksytty LAU:n jäseniksi. Lisenssin vaihtoon siis Lieksan kisojen jälkeen!

Unohdus...

Mamma se unohti toimia sihteerinä... Olihan meillä agitreenitkin maanantaina. Treenit oli siirtyneet ulkokentälle, joka tosin oli aivan löllöä ja märkää. Päätettiin tehdä vaan pientä tekniikkatreeniä. Kentälle laitettiin kolme treeniä. Hyppyjä ja putki. Pelkkiä hyppyjä ja kolmantena kepit, putki ja rengas.
Kumpikin koira suoriutui hyvin. Tosin ensin piti kamalasti kenttää nuuskutella. Akille sain myös hieman vauhtia kepeille lisää. Tosin täytyy todella tarkasti ohjata niille, ettei aloita väärästä välistä tai jätä jotain välistä... Toivottavasti Akikin rupeaisi pikkuhiljaa hiffaamaan kunnolla nuo kepit, että alkaisi hakea itsenäisesti ja saataisiin suoritusvarmuutta.
Mukavat treenit oli ja lisää näitä tekniikkapätkiä pitäisi ottaa. Ihan liikaa tehdään pelkkää rataa...

Eilen Ossi lähti jälleen tyttölöihin. Ja hyvinhän siellä oli sujunut ;) Lisätietoa ehkä tulevasta pentueesta tulee lähiaikoina kotisivuille. Aika paljon on nyt yllättäen ollut Ossilla kysyntää... Mikä lie syynä? Vaikka onhan se kyllä ihan maailman paras hurtta :D Noh, jos tästä nyt pentuja tulee niin mahtaa olla viimeiset pennut ainakin tälle vuodelle. Koska tuleva pentue on jo viides pentue parin vuoden sisällä. Olisi kiva saada jälkeläisistä enemmän terveystuloksia ennen mahdollista seuraavaa pentuetta. Näin olin ainakin ajatellut... Mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Vetistä Varkaudessa

Aamulla kello soi 5.20 ja mamma heräsi pirteänä (???) kisareissulle Ossin, Kirsin ja Incan kanssa. Keli oli kyllä kaikkea muuta kuin ihana kisakeli ensimmäiseen ulkokisaan tänä keväänä. Satoi vettä, välillä rakeita sekä tuuli. Kylmää ja kosteaa siis. Mutta sehän ei meitä haitannut.
Inksu veti kisan ensin ykkösissä ja sitten oli meidän vuoro kakkosissa.

A-kisassa tuomarina oli Minna Räsänen. Ihanneaika oli 48 sekkaa, rimat 60 cm:ssä ja pari rimaa 65 cm. Rata vaikutti ihan ookoolle. Mutta Ossihan oli keränny kierroksia autossa koko aamun ja pisti ihan läskiksi. Ja hyllyksihän se meni... Jälleen (masennus!) tappio! En ees muista mitä kaikkee herra sössi, muurilta ainakin oli menossa kepeille. Sain putkeen... Kepeillä sössi vaikka mitä, kiersi hypyn 6 ohi jne... jne... Vaikka muuten meno oli karseaa niin A-kisassa otti kontaktit tooosi kauniisti.
Mutta oli hyvä nähdä, ettei viime sunnuntaisesta kipuilusta ollut jälkeäkään, ei ekalla eikä tokalla radalla. Tosin viikon päästä mennään siitä huolimatta käymään hierojan tarkistuksessa. Ja tänään lämmiteltiin ja jäähdyteltiin normaalia tarkemmin ja päällä oli uusi back on track mantteli.

B-kisassa tuomarina oli Sami Topra ja ihanneaika oli 55 sekuntia. Rimat 60 cm korkeudella. Kauheita odotuksia ei radalta ekan suorituksen jälkeen ollut... Etenkin kun siellä oli pöytä. Kauhistus!!! Aika pitkään on saatukin kisata pöydättä ja nyt se kolahti :)
Arvelin koiran karkaavan omalle reitille jo alussa, mutta niin vain herra lähtikin kanssani samaan suuntaan ja otti keinulla nätisti kontaktin. Sitten tippuikin rima ja A:n alastulo hypättiin yli. Keppien kulma vaikutti aluksi hieman hankalalle, mutta no problemos. Ossi otti sen tosi komeasti. Pöydältä saatiin kielto kun Ossi stoppasi pöydän eteen ja kiersi toiselta sivulta. Mutta meni pöydälle ja kesti siellä :D JEE!!!! Puomin alastulolta otettiin jälleen viitonen mutta loppu sujuikin kivasti. Tosin ohjaaja huusi viimeisellä hypyllä putkeen... Mutta eipä se tuntunut koiraa haittaavan. Harmittaa vaan että nyt tuli kontaktit roiskien. Aika oli tosi hyvä -7,25 alle ihanteen. 20 vp ja sijoitus viides. Eli ihan mukavaa vaihtelua saada välillä muutakin kuin hyllyjä. Tosin ois se nollakin jo pitkästä aikaa makea! Tänään tuli kyllä ihan tosi paljon hylkyä ykkös- ja kakkosluokissa. Joten radat ei tainneet olla sieltä helpoimmasta päästä? Tai sitten kisaajien taso oli tosi kurja :)