Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

torstai 30. heinäkuuta 2009

Vesikoirat vauhdissa...

Ossi pääsi tänään aamulla isin kanssa juoksulenkille helteestä huolimatta... Eikä edes kauhean nääntynyt koira tullut kotiin... Blogi hiljenee nyt kesälomalle (ainakin viikoksi) kun koiratkin menevät hoitoon, enkä itse ole tempauksia kirjaamassa... Paljon helteitä toivoen ja palataan kunhan kotiudutaan lomilta!

Seuraavassa kuvakavalkadia tiistain uintireissulta. Kuvat ottanut Minna Kareinen. KIITOS!















keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Lenkkiä, leikkiä & uintia

Eilen oli melkoinen vauhtipäivä, ainakin Akilla. Ensin se kävi Teron kanssa tunnin juoksulenkillä - eikä siitä kyllä näkynyt lenkki kuinkaan... Ihan kuin olis vaan potslojona ollu saman ajan ;D
Kun pääsin töistä nappasin koirat autoon ja ajettiin Minnan ja Maxin luokse vierailulle ja leikkimään. Tai leikkimään pääsi vain Aki, Ossi kun on sellainen pöriskö. Aki kyllä paineli erittäin ennakkoluulottomasti leikkiin vaikka Maxi oli kasvanut sitten viimenäkemän hurjan paljon isommaksi kuin Aki. Siinä ne pojat rallas ympäri pihaa kieli maassa roikkuen. Melkoista töminää se oli eikä vauhti ihan heti loppunut.
Lopuksi hain Ossin ja wubbakongin autosta ja suunnistin poikain kanssa Minnan laiturille. Näin siis hurtat pääsivät vielä räpiköimään ja kivaa se tuntui taas olevan. Akin tyyli oli edelleen yhtä pystyä kuin edellisellä kerralla ja herra heitti hienoja pellehyppyjä laiturilta suoraan järveen... Liekö edes tajunnut kuinka syvää laiturin päässä oli - kerran kävin sen sieltä pannasta ylös vetämässä, mutta eipähän se siitä mitään opikseen ottanut. Tosin ei tainnut enää ihan päästä hypätä. Mutta reppaasti se menee veteen ja lähti jopa wubbaa kerran hakemaan, muttei osaa ottaa sitä suuhun. Kosketti tassuilla ja tuli pois. Jonka jälkeen Ossi haki sen pois vedestä. Mamman uimamaisterit!!

Kiitos Minnalle ja Maxille kahvista ja mukavasta seurasta! Otetaan uusiksi joku kerta!

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Pitkästä aikaa agiliitoa

Ja voi millaista liitoa se olikaan... Ihanaa kun joku kokeneempi vetää treenit ja kommentoi ja juoksuttaa ;D kentällä. Siinä kuulkaa oikein tuntee kehittyvänsä ja oivaltavansa juttuja - jo ihan ekalla kerralla... Ja sitten kun tähän hyvään Sanskun oppiin päästiin, niin puskee kesälomaa ja 2 viikon taukoa päälle. Vähän harmittaa vaikka kivahan se on kyllä lomaillakin välillä.
Kiva oli siis päästä jälleen parin viikon pakollisen rokkitauon jälkeen treenaamaan (ja saada Akikin kentälle kuukauden tauon jälkeen), mutta täytyypä hieman nurista. Oli rokin järjestäjät pikkasen huonosti siivonneet alueen. Ihan sikana kaljapullonkorkkeja, tupakantumppeja yms koirille terveellistä kentällä... Eikun valitusta menemään.

Treeni oli siis melko "simppelin" oloinen 5 hyppyä, 2 putkea, kepit ja keinu... Noh, eihän se nyt ihan helposti kuitenkaan mennyt, mutta Ossin kohdalla kuitenkin ihan ok. Rimoja tuli alas ja toisen treenin vikaa pätkää juostiin uudelleen ja uudelleen ja uudelleen... kunnes rimat pysyivät ylhäällä =D
Ohjaaja huomasi itsekin jättävänsä ohjaamatta (ku ei ehtiny hiivatti) joten eihän se koira voi silloin mitenkään oikeaan suuntaan mennä. Etenkin putkelta 5 (ykkös treeni... kuvat tulee aikanaaaaaaan....) kun mentiin seuraavaan putkeen (siihen kauempaan päähän). Yrittäähän se lähempään ellei sitä ohjaa. Samoin ohjaaja ohjasi melko tollosti kepeille... Meneehän se väärästä kohdin sisään jos sen sinne työnnät... Mutta oli siis oikeasti todella tehokas ja huippuhyvä treeni. Oikein odotan seuraavaa kertaa. Tuntuu jopa sille, että tästä voisi olla hyötyä kisoissa etenemisen kanssa.

Aki pääsi siis noin kuukauden tauon jälkeen (sairasloma + rokkitauko) kentälle. Herra 1 vee teki muutamia hyppyä, ensin medikorkeudella ja tokassa treenissä jo maxikorkeudella muutaman. Hyvin meni. Putki sujuu. Kepit on vähän nihkeät. Herra meinaa hiimailla niiden välissä vähän miten sattuu... Vaikka keinu aiemmin jo sujui ihan jees, niin nyt ekalla kerralla hieman säikähti pamausta (tekikö kolari vielä aremmaksi???) ja toinen suoritus olikin sit sen mukainen, ei oikein meinannut mennä. Viimeinen, pienen tauon jälkeen tehty keinu, piti taluttaa väkisin. Pahinta tuntui olevan nyt alastulo, keinun siis ollessa jo kipattuna ja tukevasti maassa... Noh, ehkä se siitä taas. Kesken treenin herra päätti karata Nutun kanssa leikkimään kentän toiseen päähän, eikä sitten niin pirskale millään komennolla takaisin... Meinasi mammalla keittää. Koskahan on tottistreenit???

Mutta nyt tulee stten treenitaukoa hurtille vähän joka lajista (lenkkeily, agi, jälki ja tottis) sillä pojat menee mummolaan hoitoon ainakin viikoksi muun perheen suunnatessa Helsingin suuntaan. Toivottavasti saamme koirat sitten mökille vaarin mukana, niin pääsevät edes uimaan - jos vaikka Akinkin tyyli paranisi *hihi* ja jälkeäkin voisi mökillä tehdä. Ellei vaari tuo niitä, niin sit taukoa on parisen viikkoa...

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Akin uimakoulu

Ei se mitään uimakoulua tarvinnu. Sehän on luonnonlahjakkuus... Mentiin rantaan ja nakattiin wubba järveen ja Ossi syöksyi sitä hakemaan... Aki painui perässä ja meni suoraan uimaan!!! Tyyli oli kyllä todella naurettavan pysty ja räpiköivä, mutta ui kuitenkin :) Ja huomatkaa videosta - vain mestarit juovat räisimäänsä vettä... Ossi siis ui edellä wubbaa hakemaan.
video Akin uimakoulusta

Siinä sitten tunti nakeltiin wubbaa ja uitettiin koiria ja lapsia. Ja juuri kun oli puhuttu ettei koirat veteen kaki... Voi nolo. Aki ei vissiin ole oppinu biitsitapoja kun teki rantaveteen kakat =D Onneksi ei ollut mikään yleinen ranta. Mutta mamma on tyytyväinen kun omistaa 2 uivaa koiraa, vaikka se pienempi menee isomman perässä niin silti. Helteillä pääsevät siis kunnolla vilvottelemaan. Ja meni se Aki sinne yksinkin kerran pari.

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Nakulauantai

Tänään päätin leikata pojille kesätukat. Olipa siinä taas hommaa vaikkei edellisestä ajelusta ole montaa kuukautta... Nyt Akikin osasi olla melko nätisti, kun viimeksi se oli kauheaa taistelua. Ja nyt kasvaa reiden ajeltu osa piiloon.
Näillä tukilla on hyvä lähteä kohta lomille =D

Illalla läksin vielä molemmat koirat mukana sauvakävelylle. Alkuun tuntui ettei siitä tule yhtään mitään, mutta melko nopeasti hurtat hokasivat kuinka piti kaksin kulkea sauvojen vierellä. Oli hyvä lenkki. Sen päälle vein koiruudet vielä suihkuun, ettei ajeltu karva ja pätkät kutita. Kylläpä nyt on tuunattuja koiria talo täynnä!

Jälkiperjantai

Blogi on ollut hiljaa alkuviikon, sillä Ilosaarirokki valtasi treenikentän eikä siis ole päästy agilitaamaan. Tulee parin viikon tauko sillä rintamalla. Akille on iskenyt joku ärsyttävääkin ärsyttävämpi taantuma kolarin ja tötterön myötä, vaikka tötterö on jo historiaa ja herra muutoin kunnossa. Herra 1 vee pissaa ja kakkaa täysin sujuvasti yksinollessaan sisälle. Voi peeveli!!! Kun se siistiksi oppinen kesti muutenki vähän kauan, niin nyt taas pestään ja luututaan. Onneksi se edelleen muistaa tehdä pesuhuoneeseen (jos ovi auki) niin on edes helppo siivota.

Mutta asiaan. Päätimme eilen lähteä Reija kanssa jälkeen vaikka muut ryhmäläiset mökkeili ja rokkaili... Päivän satoi ja ukkosti ja keli näytti todella pahalle. Mutta niin vaan ilma tokeni ja vaikka muutama ripsaus vettä illallakin tuli niin ei pahemmin kastuttu. Laitettiin jäljet vanhenemaan ja sitten juotiin Reijan tuomat kahvit ihanan piirakan kera *nam* Kiitos Reija!!!

Keli oli sellainen hautova, reilu 20 astetta. Jälki tehtiin märkään metsään (ainakin päivän satoi) ja jäljen päälle ripsautti ihan himpun vettä jossain vaiheessa.
Akin jälki oli melkein suora, hieman kaartoi. Nameja laitoin vähän sinne tänne matkalle ja loppuun kannellisessa kupissa. Ehti vanheta noin puoli tuntia. Innolla lähti ja seurasikin melko hyvin. Välillä hieman kadotti/huuhaili, mutta korjasi hyvin takaisin jäljelle. Seuraavan kerran tehtävä myös suora ja helppoon maastoon. Nameja... ehkä jotain herkullisempaa kuin froliceja. Mutta hyvä suoritus pojalta, ensimmäinen niin etten ollut itse piilossa jäljen päässä.

Ossin jälki oli noin tunnin vanha. Hieman vaihtelevammassa maastossa, tai siis mäki, muuten helpohkoa kangasmaastoa. En tiedä millä vainulla meni, mutta painoi janan (ei ollut kovin pitkä) ihan suoraan ja kääntyi suoraan oikeaan suuntaan, eikä nenä todellakaan ollut maassa. Vauhti oli ihan tolkuton. Kepeillä tarjoaa jo todella hyvin maahanmenoa. Ensimmäisellä piti vielä muistuttaa käskyllä. Taisin kyllä jollakin muullakin sanoa komennon. Kepeille on pakko rauhoittaa maahan, sitten kävelen antamaan palkan ja kehut ja jatkaa saa vasta luvalla. Muuten painetaan ohi ja kovaa... Tai otetaan keppi suuhun ja sylkäistään vauhdissa poissa niin ettei ohjaaja ehdi huomata... Kolmannelle kepille asti vauhti oli todella kova ja teki paljon tarkistusympyröitä matkalla. Siitä eteenpäin meni todella tarkasti nenä kiinni maassa. Kaikki kepit löytyi ja kulmat otti hyvin. Mahtava treeni!

torstai 9. heinäkuuta 2009

Hullun hommaa...

Kyllä se vaan täytyy todeta, että olen hullu ;D - vaan niin on Sannakin... Me siis suunnattiin jälkitreeneihin vaikka vettä satoi ihan kivasti... Muut siis lusmuilivat treeneistä, mutta me saatiin hyvä treeni. Ja lopulta sadekin loppui.
Tehtiin janatreenit Ossille ja Dixille. Niiden vanhetessa tein jäljen myös Akille. Laitoin sille nameja ja hyppäsin itse ojaan piiloon. Sanna lähti jäljelle Akin kanssa. Teki ehkä ensimmäiset pari metriä töitä nenä maassa ja sitten otti ilmavainulla ja ihan omaa reittiä loput... Löysi kuitenkin minut. Muttei kuitenkaan jäljestämällä.

Ossin jälki oli noin tunnin vanha, tehty sateessa ja maa todella märkä. 4 lyhyehköä janaa joista kolmella yksi keppi ja viimeisellä kolme. Ensimmäinen jana haahuiltiin sinne tänne ja lähdettiin takajäljelle. Suunta kuitenkin vaihtui pian ja vauhti oli taas ihan tolkuton. Kun otti kepin suuhun, komensin maahan ja kävin palkkaamassa. Sitten takaisin tielle. Toinen jana lähti jo hieman paremmin. Keppikin löytyi ja komennosta maahan. Kolmas sujui samaan malliin. Viimeinen jana otettiin melko lyhyenä ja se sujui jo oikein kivasti. Kaikki 3 keppiä ilmaisi hyvin ottamala suuhun ja viimeisellä meni jo upeasti itse, komentamatta maahan. Loistava! Näitä jana/keppitreenejä pitää nyt ottaa vähän useammin.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Treenit...

Ihmeekseni jaksoin maanantaina treenaamaan, vaikka jalat oli ihan puhki ja joka paikkaa pakotti... Mitä... Ai pitäis venytellä, no ei kai ;)
Tehtiin sellainen mukava ja vauhdikas rata, missä oli hyppyjä, rengas, A, keinu, kepit ja parit putket. Suoritettiin ensin oikein ja sitten käänteisesti. Ossi hieman kuumui kun piti minulle suu vaahdossa räyhätä. Mutta eteni mkavasti. Kepit haki hyvin joka kulmasta josta tultiin. Muutamia rimoja tuli alas. Käänteisesti tehtäessä oli putki mennyt jo ihan S:n muotoon, joten se tuott hieman hankaluksia. Jostain syystä Ossi tuli putkesta aina menopäästä uloskin...? Täh... Outoo. Mut ehkä silläkin painoi kisat jaloissa (no ei varkilla...). Mut mukavan rento treeni. Nyt pitäis kattoo syksyn kisakalenteria ihan tosissaan, et vois työvuoroja sit suunnitella.

Agirotu 2009

Jep! Karavaanarit (=koko perhe) lähti siis viime perjantaina kohti Nastolaa ja tämän vuoden agirotua. Oli pakko ajella perille asti, kun ensimmäinen rataantutustuminen oli lauantaina tosi mukavasti 8.00 (ja yhtä mukavasti seuraava 20.20 - että vähän pitkä päivä).
C-kisan tuomarina oli Anne Savioja ja rata oli open SM:n karsintarata. En kauheasti odottanut radalta, sillä olimme vaan äkkiä nousseet sängystä ja käyneet pikapissillä... Lentävällä lähdöllä mentiin ja se toimii nyt ihan ok. Olisi se saattanut pysyäkin, mutten halunnut edes testata. Tosin tää lentävä lähtö on hitaalle ohjaajalle se huonompi vaihtoehto. Ja niinhän siinä kävi, että Ossi sujahti putkella viisi väärään päähän - niinkuin moni muukin koira. Mutta kontaktit oli aivan loistavat... Vaikka olisi voinut luulla että nyt räiskitään, kun pedistä suunnilleen suoraan lähdettiin... Rimat 13 ja 14 tulivat alas ja puomilta lipesi tassut alastulolla, kun komensin jarru... Ihan ok avaus viikonlopulle vaikkei tälä suorituksella siis todellakaan ollut asiaa finaaliin... Vain 2 koirakkoa sai radalta nollat, muuten oli enemmän tai vähemmän virheitä ja hyllyjä...

Päivä kulutettiin shoppaillen ja illalla palattiin kisa-areenalle. D-kisan tuomarina oli Allan Mattsson. Ajattelin radan kaatuvan jo ekoille hypyille, jos lentäen lähdetään... Mutta niin vaan lähdettiin ja se ekojen hyppyjen kulmakin toimi ja radalla huomasin, että nyt on poika taas hollilla ja hyvin. Ja kontaktit oli niin siistit että huh huh. MUTTA meidän kohtalo on nykyään -aina kun meno muuten toimii- se saamerin rima. Nyt tulla läpsähti rima nro 7 alas... Voi vee mikä fiilis kun kuulin rämähdyksen... Taisin komentaa täällä liian aikasin...??? Muuten mentiinkin sitten puhtaasti rata loppuun ja mamman jalatkin tikutti ihan mukavasti, pitkästä päivästä huolimatta. Sijoitus oli hienosti 11./53. Olin ihan tyytyväinen, mutta kyllä se to yksi rima harmitti aikalailla!!!

Sunnuntaina olikin ekaksi vuorossa joukkuekisa Tessan, Kirsin ja Ilkan kera. Aamu oli ollut kauhea hässäkkä, kun sinkoilin radalta toiselle (melkein yhtäaikaa buukattu fao open tasoituskisa) ja vaihdoin Ossin suoritusvuoroa. Arvelin, että roiskii kontaktit yli kun ei ehditty edes lämmitellä. Mutta jälleen ilokseni huomasin kontaktien toimivan, kepit oli loistavat! Putkeen 7 meni väärästä päästä ja lopussa puomilta oli suorat hypyt maaliin, mut meidän poju hauskutti yleisöä hypäten siinä matkalla parit siitä sivustakin ;D - vai eikö ohjaaja osannut ohjata! Me Ossin kanssa kerättiin joukkueestamme tänä vuonna eniten virhepisteitä, mutta siitä huolimatta joukkueemme Idän Ihmeet sijoittui 21./63, eli 10 pykälää paremmin kuin vuosi sitten... Eli tällä tahdilla parin vuoden päästä ollaan palkinnoilla *heh* (ps. koetan lisätä viedon suoritksestamme kun ehdin - yllätys...)

Joukkuekisan jälkeen huomasin, että ehdimme vielä E-kisaan takaisin alkuperäiselle suoritusvuorollemme... Oli ehkä virheratkaisu lähteä heti puskemaan uutta rataa, kun mamman jalat ei ihan kantaneet :) eikä ohjauskaan sitten ollut ihan tarkkaa... Ehkä olisi pitänyt juosta siirretyllä vuorolla. Jotenkin sain koiran siis kiertämään ihan selvän hypyn väärältä puolelta ja hyllyhän siitä tuli. Sen jälkeen ohjaus olikin sitten mitä sattuu ja suoritus sen mukaista. Saattoi hypätä puomin alastulokontaktin yli. A:n jälkeiseltä hypyltä ampui uudelleen puomille, eikä putkeen kuten olisi pitänyt :) Mutta hauskaa oli, ainakin yleisöllä uskoisin...

Mahtava reissu, vaikka melko rankka joten onkin sen jälkeen ollut hieman puhki...

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Pikakuulumiset Nastolasta

Ollaan siis agirodussa Nastolassa. Meidän eka kisapäivä olis pulkassa. Tai onhan se ollu jo hetken... Raskaan päivän jälkeen on ansainnut pari siideriä ;) Pikakuulumisina todettakoon että oli hieno päivä. Vaikkei kauhean lämmintä ollutkaan. Eka radalta saatiin tuttu hylky, mutta niin sai moni muukin ja vielä samasta kohdasta. Illan toinen rata oli kuin UNELMA... Kunnes se rima mokoma putosi ja saatiin 5 virhettä. Sijoitus kuitenkin hienosti 11 kun koiria oli kuitenkin yli 50 ilmoitettu. Tarkempi selostus radoista saapuu jahka päästään huomenna kotiin ja jaksaa ;) avata koneen.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Ossin vuoro säikyttää...

Juuri kun luulin, että pahin Akin kanssa on takana ja auton kanssa matsista selvittiin säikähdyksellä... Oli Ossin vuoro säikäyttää... Tiistai-iltana Ossi oli ulkona juoksunarussa (joka on siis ketjua). Kuulin kyllä kuinka se haukkui ja vielä mielessäni ihmettelin et mille lie räksyttää... Jossain vaiheessa ajattelin, et nyt riittää ja saa tulla sisälle. Mutta kuinka ollakaan... Juuri kun avasin ovea taisi koira tempaista ketjun poikki ja lähti käpälämäkeen... Hetkeä ennen se siis vielä räksytti pihassa, mutta kun pääsin ulos jouduin huomaamaan, että ketjusta oli jäljellä vain kiinnike ja muu ketju sekä koira siinä toisessa päässä oli karkuteillä.
Mitä apua! Paniikki! Ensimmäisenä tuli mieleen, et jää varmasti auton alle ja agirotureissu pitää perua. Seuraava ajataus oli, et se kuolee jonnekin metsikköön kun jää ketjusta kiinni. Siinä sit aikamme huhuiltiin ja ihmeteltiin. Ei kuulu ei näy ja itikat vaan söivät meitä. Tero lähti vähän kävelemään tietä pitkin ja sieltähän se sitten onneksi jostain naapurista löytyi. Onneksi. Huokaisi ja oli samalla järjettömän vihainen koiralle.
Miksei se voi edes siinä narussa pysyä? Mitä niin mielenkiintoista mahtoi mennä, että nyki niin kovasti kun normaalisti vaan lähinnä pötköttelee siinä... Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin, mutta pitää vissiin aitaus tehdä!! Ja siihen valaa betonipohja ja laittaa katto ettei mistään pääse yli tai ali ;D

Eilen Ossi sitten pääsi iskän kaa lenkille. Kotiin saapui puuskuttava koira joka makoili kylmällä vuolukivellä. Tänään painellaankin sitten kohti Nastolaa...

AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino