Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Lisää rukkasia luvassa....

Aijaijai, kun mamma poltti aamulla jälleen päreensä...
Oltiin lähdössä poikien kanssa hoitoon ja töihin. Päästin siis koirat tuttuun tapaan pissille... Ossi paineli tuonne takapihalle Aki perässään. Juu, vaan herroja ei sitten kulunutkaan takaisin. Mistä lie metsän kautta luikkineet karkuun. Ei kuulu ei näy. Huudan, maanittelen, puhallan pilliin, kiroan, paikuttelen auton ovia yms... Ei vaan näy. Toistan kaiken muutamaan kertaan. Katson kelloa ja paniikki iskee. Pojat pitäisi ehtiä vielä viemään ennen töiden alkua. Eikä koiria vaan näy. Itku on jo itseltäkin päästä, kun niin ottaa pattiin. Poika jo itkee takapenkillä, ettei me äiti voida koiria ulos jättää. Sanon että on pakko kun meidän pitää mennä jo. Niinpä hyppäsin auton ja lähdettiin... Ja ketkäs ne tepsutteli muina miehinä tietä pitkin vastaan. Muutama kirosana ja koirat kyytiin ja hoitoa kohti. Ei mitään mahdollisuutta enää ehtiä viemään hurttia kotiin. Niinpä herrat istuiva autossa koko päivän. Mahtoi olla kivaa?? Meitsi ehti juuri ja juuri töihin - pinna erittäin tiukalla ;D
Oli siis lähellä jälleen parit kalliit rukaset, muttei niitä ainakaan vielä ole ehditty tehdä. Ja tästä lähtien OSSI ULKOILEE VAIN KYTKETTYÄNÄ JA PISTE. Mitäs ei osaa käyttäytyä.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Paluu arkeen

Niinhän se vaan on, että kaikki hyvä loppuu aikanaan ja arki iskee päälle. Loma on siis ohi ja paluu agitreeneihin tehty ;D Tänään meni oikeastaan ihan hyvin. Olisin kyllä kuvitellut, että Ossilla olisi turhankin paljon virtaa eikä mikään toimi, mutta jälleen koira yllätti omistajansa. Huuteli kyllä laidalta rataa rakennettaessa, mutta kun starttihetki koitti makasi nätisti odottamassa lupaa. Ja todella kauniisti mentiin aina keinulle ja otettiin sen kontakti... Sitten olikin jo niin kiire, että mentiin väärälle hypylle - juu juuri sille hypylle mikä oli suoraan linjalla... Eikun uusiksi. Tämä kohta olikin otettava pariin kertaan, ennenkö sujui. Vauhtisuora pöydälle sujui ja IHME KYLLÄ, Ossi pysähtyi pöydälle eikä liidellyt kipinät sinkoillen sen yli.
Loppu sujuikin ihan ok. Vähän oli lopussa kiire ja muutama rima tipahti (tai oikeastaan se oli aina se yksi ja sama rima). Tehtiin tämä treeni muutaman kerran. Ja sittenpä Ossi pääsikin autoon.


Aki tuli jälleen vuorostaan tutkailemaan agiliitoa (ja syömään sitä hevosen p***kaa. Onko se vaan niin, että tasapainon on säilyttävä kun Ossi ei sitä syö.... Vai???)
Herran taas etutassuilla huiskutteli kaikille, mutta malttoi tehdä muutaman istu ja maahan-komennonkin. Reippaasti juoksi U:na olleen putken läpi monta kertaa ja muutama hyppy otettiin. Hieman jäi katselemaan arkana kun rima kolahti alas, mutta hyppäsi sitten aina kuitenkin uudelleen. Reippaasti meni. Vielä kun muistaisi mitä seuraavaksi voisi ruveta opettelemaan. Mamman tarttee vissiin kaivella joku opus esiin...

Ahti kylässä

Kiva yllätys... Eilen luonamme vieraili reipas Ahti-poika, Akin velipuoli Ossin toisesta pentueesta. Oli reipas ja nätti nuori herra. Täytyy vaan ihmetellä miten maailma on pieni... Ei isä eikä poika ole tienneet asuvansa näinkin lähellä että voi vaikka vieraisilla käydä. Ahti asustaa Heinävaarassa ja sattumien kautta oli päässyt Kirsin luokse parturiin...
Ja jos täällä nyt sattuu vierailemaan Ossin lapsosten omistajia, niin laittakaahan kuulumisia ja kuvia sähköpostiin metelinen(ät)telemail.fi
Olisi kiva kuulla miten teillä menee!!!

Viikonloppu oltiinkin miehen ja koirien kanssa kotona, lasten ollessa mummolassa. Olipas hiljaista ja rentouttavaa :) Päästiin pitkästä aikaa koirien kanssa ulkoilemaan kahdestaan!!! Sitten onkin loma ohi ja tänään paluu arkeen - töihin ja agilitytreeneihin....

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Jälleen lenkillä

Mitäpä sitä lomalla muuta tekis ;D No käytiinhän me toki lasten kanssa kylpylässä tänään. Vaan sanonpahan vaan, että minusta on huutava vääryys ettei pulikoimisesta ja saunomisesta tykkäävät koirat pääse sinne. Äiskä kävi ennen porealtaassa lilluskelua Akinaattorin kanssa lenkillä. Ja vaikka kävellen mennään nätisti, niin hölkätessä kaikki oppi unohtuu ja pitää vetää... Pitää hyppiä lumipenkkaan ja sieltä alas... Pitää tehdä miljoona mutkaa... Mutta kyllä me vähän matkaa saatiin hölkättyäkin.

Tänään tuli todistettua sekin, että Akilla näyttää olevan sama vaiva kuin isälläänkin aikanaan. Nimittäin ilopissi!!! Onhan se kyllä hieman noloa kun joku pysäyttää rapsutellakseen ja herra lirauttaa varpaille =D Noh, ehkä sekin joskus loppuu. Kaikille vastaantulijoille tuolla ulkona pitää vähän puhista, oli Aki sitten yksin tai Ossin seurassa. Voisi ottaa Ossista mallia ja olla hiljaa. Pulkkaa vetävä lapsi oli tänään kaikkein pelottavin - tai siis lähinnä se pulkka kun se kolahteli jäistä tietä vasten... Aki hyppäsi väistöliikkeen oikealle tasan niin kauaksi kuin remmi myöden antoi.
Viime yönä nuori herra osasikin sitten olla sisäsiisti, mikä aamulla kovasti mieltä lämmitti.
Ossi ei ole päässyt vielä lenkille, kun tuo iskä potee jotain tautia eikä ole paljoa pihalla vielä liikkunut, ainakaan reippaammalla tahdilla.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Lomailua

Eilen ajettiin koko poppoo tänne Tahkolle virkistymään viikoksi. Kämppä on lievästi sanoen siisti ja tilava. Koirat tottu äkkiä uuteen, myös Aki. Saa nähä mitä kaikkee kivaa täällä onkaan... Tosin tämä aamu ei niin vahvasti alkanu kun Aki ei ollu yöllä tienny minne pissiä... Kotona kun menee sinne pesuhuoneeseen... Oli sit makkarissa vähä joka puolella siivottavaa... Kivasti seinälistan alla ja kaikkein paras oli, kun tuo lampaantalja lattialla on imeny sitä litratolkulla ;) Mitäs pistäävät taljoja lattioille... (miks toi pentu ei voi oppia jo siistiks???)

tiistai 13. tammikuuta 2009

Sadetottista

On se vaan kumma talvi. Sitten kun vihdoin saatiin sitä lunta maahan, niin sitten sataa vettä ja uhkaavasti kinokset jo hupenevat. Ja kääk, toivottavasti nämä lämpimät loppuvat nyt, että lomallamme Tahkolla olisi ensi viikolla lunta....
Mutta sateesta ja liukkaudesta huolimatta suunnattiin raviradan parkkikselle tottistelemaan. Tai jos sitä nyt tottisteluksi voi sanoa, kun koira katteli kenoon kun mamma ei meinannu liukkaudelta pystyssä pysyä... Mutta säästä huolimatta paikalle oli päässyt koko treeniryhmä! Olipa mukavaa!
Ossin kanssa otin seuraamista, lyhyen pätkän remmissä ja loput irti. Seuraaminen on sitä Ossille tyypillistä ilman kontaktia, mutta ihan ok pysyi siinä oikealla kohdalla. Käännöksiä ja täyskäännöksiä. Sujuivat hyvin. Liikkestä istu, seiso ja maahan ok (vaikka olikin lammikoita ja kylmää). Luoksetulo oli ekalla kerralla vinottain, tai siis poikittain, eteen... Toisella kerralla tosi mallikkaasti suoraan eteen ja siitä viereen.
Akikin oli mukana, mutta lähinnä seurusteli ja kerjäsi makupaloja. Se etutassilla huitominen on todella rasittavaa vaikka naurattaakin. Millähän se saisi pois? Nyt herra ei osannut oikein istuakaan... Johtuiko kylmästä ja märästä maasta vai niistä kaikista ihanista ihmissitä joita piti tervehtiä... Maahan ei mennyt ollenkaan (osaasen kyllä). Että tässäpä vasta sitä työmaata riittääkin!

maanantai 12. tammikuuta 2009

Kuumakalle ja yllättäjä

Niin, siis tuttuun maanantaiseen tapaan suunnattiin Puntarikoskelle maneesia kohti. Lastina molemmat koirat ja lapset *huokaus* Ipanat tietysti taas riehuivat ja riitelivät...

Kuumakalle: Ossi pääsi ensin treenaamaan. Tehtiin alla oleva Saviojan 3-luokan rata. Ossi kävi TODELLA kuumana tänään, suu vaahdossa räkytti koko ajan minulle ja napsi kontaktien namit niin että sormet oli mennä mukana. Herra teki ylimääräistä piruettia radalla, tiputti rimat ja suoritti omia esteitään... Ja sitten tietty ohjaajankin pinna kiristyi ja kuumui, joten treenille oli mahdollisimman huono lähtökohta... Mutta hyvinä asioina muistan sujuvat kepit ja vieläpä alusta loppuun, kauniit kontaktit sekä yllätys yllätys - hypyltä kolme todella kauniisti putkeen... Olin todellakin luullut koiran lentävän suoraan A:lle.
Muutaman kerran kyllä treenin mittaan teki mieli viedä koira suoraan autoon tai ainakin ulos odottamaan... En tiedä. Pitäisi varmaan katsoa onko ulkona jotain minne koiran voisi laittaa kiinni vuoroaan odottamaan. Siis se vuoronodotusräkytyskin on ihan järkyttävää!! En tiiä, mamma oli vissiin vaan vähä väsyny tänään tai jotain, mutta hetkeen ei näin takkuiselta ole Ossin treeni tuntunut itsestä (vaikkei se ehkä edes ollut sitä).

Yllättäjä: Sitten yllättäjä-osioon. Ossin mentyä autoon, pääsi Aki lopuksi radalle. Hypyt (matalimmalla) olivat alkuun vähän jänniä, mutta herkuilla rupesi sujumaan ihan hyvin... Mutta mikä yllättävää, ihan piruuttani ajattelin kokeilla melkein täyspitkää putkea joka oli vielä mutkalla, niin ettei Aki nähnyt läpi... Ja mitä. Nuori mies sujahti läpi niin ettei mitään!!! Ja monta kertaa! Ei yhtään arastellut vaikka edellisestä lyhyen & suoran putken treenauksestakin on jo aikaa. Kylläpä lämmitti mieltä. Nyt vaan täällä kotona pitäisi kaivaa kepit esiin ja ruveta niitäkin jo ottamaan...
Aki on muuten kasvanut ihan kauheasti. Tuo hongankolistaja on jo lähestulkoon yhtä korkea kuin isukkikin. Niin se vaan vauva kasvaa...

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Lenkkeilyä

Tänään lähdin kipeistä niskoistani huolimatta hölkkä-kävelylenkille Akin kanssa, Ossi kun oli päässyt iskän kanssa jo eilen. Sellainen 1,5 tuntia vedettiin menemään ja hyvälle tuntui. Aki kulkee melko nätisti vetämättä ja melko vieressä. Hölkkäämään kun lähtee, niin pikkaisen pitää ruveta vetämään. Mutta nätisti matka tienlaitaa taittuu. Omat niskat ei kyllä tainneet tykätä kun ovat nyt kahta kauheammin jumissa... Mutta kai nekin siitä.

Sitten tuo meidän rukkasmateriaali karkas taas... PER***LE. Päästin herrat autosta ulos kun tultiin äsken kotiin. Ossi pysyi aluksi nätistä lähellä, kunnes yhtäkkiä ampui taas tielle. Ja vaikka miten huutaa ja ärjyy niin ei kuule... Ees taas painaa tiellä. Ja pentu perjantai perästä - ja ihan yhtä vähän korvia tuntuu silläkin olevan. Mamma kiehui taas raivosta!!! Ihan vähän vaan... Ossi se on sit remmissä tästä etiäpäin kun autosta ulos otetaan.

tiistai 6. tammikuuta 2009

Pieksämäellä

Aamulla pärähti mamman herätyskello 4.15!!! Kiireesti kahvia ja Joensuuta kohti. Siellä pakkaannuin Kirsin ja Incan mukaan kohti Pieksämäkeä. Inca kun oli menossa tokokokeeseen ja minä lupauduin reissuun seuraneidiksi. Vaik välillä kyllä nauratti, et hullun hommaa herätä vapaaehtoisesti vapaapäivänä tohon aikaan - eikä ees oma koira kisaa ;D
Mutta Inca (ja tietty Kirsi kans) tokoili hienosti kolmostuloksen. Minä otin suorituksen videolle. Ja tulipahan sekin todettua, että kuvaaja (minä) häiritsin Incaa jonkin verran. Sen piti tulla tarkistamaan mua ain välillä. Mutta vahingosta viisastuu ja seuraavan kerran Incan kokeessa kaikki tutut on joko piilossa tai kotona...
Olipa kiva reissu. Ja kerrankin sai keskittyä katsomiseen kun ei omasta vuorostaan ja koirista tarvinnut huolehtia. Kiitos Kirsi ja Inca!!!

maanantai 5. tammikuuta 2009

Rukkasia - anyone???

Siis tarviiko kukaan lämpöisiä rukkasia...?? Täält vois irrota muutamat edullisesti... No joo, ehkä ei kuitenkaan. Osaa nuo välillä olla niin ihkujakin. Mutta kyllä tänään meinasin tirvasta molempia. Kylhän se tiedetään et Ossi livahtaa tielle karkuun jos silmä välttää... Mutta nyt se lähti tuo penska peevelikin. Tulin töistä kotiin ja laskin koirat ulos (olin itte vahtimassa). En ehtiny ees hep-huutaa kun Aki löi hampaat Ossin nahkaan ja Ossi jo paineli 120 lasissa tielle - Aki tietty mukana!!! Ja koska Aki pysyy jo Ossin vauhdissa niin porukalla ne tuli ja meni. Pikkasen, ihan vaan pikkasen teki mieli päästellä ärräpäitä ja kurittaa palaajia. Mutta mitäpä se taas olisi auttanut. Täytyy vaan näköjään muistaa ne heijastimet!!! Ja nuoremmalle kans tästä eteenpäin!

No, illalla oli vuorossa agitreeniä Ossin kanssa. Alla radat x 4. Näyttivät aluksi helpoilta, mutta paikka paikoin totuus oli jotain ihan muuta. Ossi kävi tänään todella kuumana. Louskutti koko ajan radalla ja vuoroaan odotellessa. Mutta ihan hyvin se meni. Rimat oli korkeimmassa, joten niitä tuli alas jonkin verran. Tosin käännökset hypyille oli myös välillä hankalia eikä vauhtisuoriakaan ollut kummoisesti. Pöytä ei ole ollut valovuosiin esissä, joten ihan yllätyin miten hyvin se meni. Tosin jos täyspitkälle radalle se laitettaisiin, niin epäilen ettei menis näinkään hyvin. Mutta nyt hyppäsi vain kerran heti alas kun vauhtia oli liikaa. Muuten pysähtyi nätisti ja malttoi odottaa lupaa jatkaa matkaa. Oli mukavat treenit. Välillä taas tämmöistä enempi tekniikkaa ja lyhyttä pätkää. Ihmettelen vaan miten sain poskeni palellutettua vaikka keli on lauhtunut 10 astetta eilisestä eikä maneesin sisällä tuulekaan...???


Ps. En muista olenko kertunut et Aki tulee aina aamulla viereen (tai ei se viereen tule, kun se tulee päälle makaamaan ja venyttelemään) kun herätyskello soi tai joku ääntelee siihen malliin et on heräämässä. Tänäänkin hyppäsi märillä tassuilla sänkyyn (Tero oli käyttäny sen just ulkona) ja kiipesi suoraan selkäni päälle ja aloitti pusuttelut... Ossi teki ihan samaa nuorempana (tai ei se pusutellu, enkä muista et se olis tullu päälle - se tuli viereen silleen hiipien) kun kello soi. Nyt se tulee ain illalla jalkoihin nukkumaan. Mut jännä miten näitä samoja piirteitä aina vaan löytyy ;D
Mut nyt tää ottaa koirat kainaloon ja lähtee nukkumaan, niin jaksaa aamulla seuraneidiksi Pieksämäelle.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Sauvailua

Tänään pakkasta -20 C ja aurinko paistoi upeasti. Eikä millään voinu vastustaa - lenkillehän sitä oli päästävä. Tosin päätin mennä sauvakävellen kun viimeksi otti se juokseminen pakkasella keuhkoon niin kamalasti. Aki lähti mukaani. Oli herran eka kerta sauvojen kera, mutta yllättävän hyvin meni. Pysyi aika nätisti edellä/vierellä, eikä ihan kauheasti poukkoillut. Uudet lenkkivermeet osoittautuivat hyviksi eikä pakkanenkaan niissä haitannut.
Ossi oli päässyt iskän kanssa vastaavalle sauvoittelulenkille ennen meidän vuoroa ;D On tääkin, kun eri aikaan pitää käydä, mutta kun ei noi ipanat viel kestä mukana. Kesällä ne vois vaikka pyöräillä, mutta näin talvella...

lauantai 3. tammikuuta 2009

Maahan

Se on sit vuosi vaihdettu ja sähköt saatu takaisin.
Mitähän sitä tavoitteeksi laittaisi tälle vuodelle.... Hmmm *miettii*
Jos vaikka seuraavaa ajattelisi:
* Ossi agissa kolmosiin - vaatii kyl sikana tuuria ;D
* Ossi jäljellä ekoihin kisoihin - vaatii siis tottistreeniä!!!
* Ossin kanssa EHKÄ tokokisoihin - vaatii siis edelleen tottistelua!!!
* Akin kanssa jos aloittaisi kunnolla treenit keväällä (tottis ja agissa yksittäisiä esteitä).
* Aki ekoihin näyttelyihin jossain vaiheessa vuotta. Ossi... jaa - ehkä myös.
* Mamma jatkakoon lenkkeilyä tavoitteena reippaampi tahti ja kepeämpi askellus.
Olisikohan siinä riittävästi tälle vuodelle urakkaa.

Mutta pojat olivat eilen olleet ahkeria. Siis iskä ja Aki. Mä tulin illalla töistä ja lenkiltä ja yllätyin todella positiivisesti. Aki osasi "maahan" komennon. Ollaan me sitä alkeellisesti jo treenattukin, mutta pojat olivat ottaneet tehotreeniä nakeilla. Ja jopa oli tulosta syntynyt!!!! Poika napsahti maahan ihan käskystä ja vauhdilla.
Jännä miten nopeesti sitä on unohtanu mitä kaikkee Ossille pentuna opetti ja missä järjestyksessä. Täällä kun ei oo nyt tarjolla pentukurssejakaan sopivasti. Tai yks alkais nyt tammikuussa, mut harmillisesti sattuu sellaiselle päivälle etten pääse millään osallistumaan. Mutta täytyy tota Akia nyt kuljetella Ossin treeneissä ja tehä siellä olevien koirien kanssa/läsnäollessa.

AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino