Epiksissä

Tänään läksimme epiksiin, kun sellaiset "treenivuorollamme" kerran järjestettiin. Ilmoitin kummankin koissun yhdelle radalle, Akin mölleihin ja Ossin kilpaileviin.

Minnuu vähän Akin suhtautuminen kisatilanteeseen jännitti. Edellisistä mölleistä kun oli aikaa ja silloin oli paikalla aika vähän porukkaa, verrattuna tän päiväisiin skaboihin. Rataantutustumisessa vähän päivittelin, mutta mukava rata se oli. Ja Akihan veti hienosti, todella hienosti. Ei ongelmia, kontaktit otti nätisti ja meni minne ohjattiin. Muurin jälkeen olisin voinut valssata, mutta se jäi... Tokavikalla hypyllä harmittava kielto ja sekin oli ihan ohjaajan moka. Kun miun vauhti pysähtyy, pysähtyy Akikin ja kieltohan siitä tulee. Tarkoitukseni oli valssata putken jälkeen, mut se ei sitten irronnut ja oli väärällä puolella sössimässä (meinasin leikata takaa, mutta ehdin hieman liian lähelle hyppyä ja jouduin jarruttamaan). Eli viitonen radalta. Ihanneaikakin alitettiin -11,48 sekunnilla ja yllätys - sijoitus oli neljäs!!! Voi miten mie olin tyytyväinen. Koskakohan uskaltais startata virallisissa?


Ossin rata oli ihan kammottava, kammotavan vaikea. Ihan liian vaikea meille. Ja koska ohjaajaa pelotti edes lähteä niin puihinhan se meni. Ihan metsään. Mutta hei! Pysyihän se sentään startissa, hiivatti soikoon. :) Jotain positivista.
Mutta oikeesti, rata oli kaamee juoksusuora ja hylly tuli het neljännellä esteellä kun meni väärältä puolelta hypyn, en ehtinyt ohjaamaan putken jälkeen. Ois ehkä pitäny lähteä vasemmalta, mutta menin oikealta... Ohjaajan into lopahti, vaikkei sitä tainnu kauheesti muutenkaan olla kun radan vaikeuden näki... Ohjaus siis unohtui ja meno oli sen mukaista. Räiskittiin vaan ja ohiteltiin esteitä ja suoritettiin mitä sattuu. Kepitkin alkoi väärältä puolelta, tosin oikeasta välistä (ettei jättänyt alkua väliin), keinulta säntäsi alas kun ohjaaja lähti putkea kohti liian aikaisin yms. Ei jaksa kuulkaa ees selostaa. Hävettää niin kovin suorituksemme. Ja kylläpä otti taas kotimatkalla pattiin, vaikkei se vika oikeestaan ees Ossin oo. Mut manasin, et nyt lähtis hyvä agikoira jollekin hyvälle ohjaajalle kisakoiraks... Siis Ossin kanssa ei tulosta, eikä ees hyvää hyllyä. Vaan ihan susi rata! Vaikka rakas hurtta se on, ei ton suloisempaa voi olla...

Porsaita äidin oomme kaikki...

Niinpä niin. Mutta mitä muuta voi Ossilta odottaa kuin juurikin tuota, kun se on ollut koko päivän kotona tekemättä mitään. Sitten mamma tulee kiireellä iltavuorosta, pakkaa kamat, käyttää koirat PIKAISELLA lenkillä ehtiäkseen treeniin (töiden ja treenin välillä on siis tunti aikaa ajaa kotiin, kerätä tarvittava, lenkitys ja ajaa hallille...). Treenissä Ossi kerää taas kierroksia ja on vähän kuumana. Ja karkaa radalle sikaillen ja tehden mitä huvittaa. Kaamee karjaisu perään. Ei vaikutusta. Koira lopulta kiinni ja Oona meneekin ensin radalle. Ossi ei meinaa millään rauhoittua. HUOH! Miten se harmittaakaan kun työt häiritsevät harrastusta eikä ehdi lenkittää edes pahimpia energioita pois... Anne toi meille treeniin Samin viikonloppuna tuomaroiman radan alkupätkän. Treeni vaikutti ihan mahdottomalle noin ensisilmäyksellä.

Mutta uudella yrityksellä vähän paremmin (eli valkoiset pallukat)... Hypyt oli sijoiteltu niin, että A oikein veti... Mutta yllätyksekseni sain Ossin ihan ok oikeaan suuntaan. Noh jos tämä killerikohta menikin niin sit ei mentykään putkeen. Oma moka. Mitäs seisot rintamasuunta väärään suuntaan. 7 hyppy meni heittämällä ja Ossi meinasi lähteä houkutuksena olevalle putkelle, tuli kuitenkin kutsusta keinulle. Kepit hienosti. Kontaktit jotenkuten. Lopunkin hyppyhässäkkä meni ok. Eli ainakin paremmalta tuntui itsestä kuin viikko sitten treenin jälkeen.



Toisessa treenissä (mustat pallukat) tehtiin sama, mutta toisinpäin. Ohjaus vasemmalle ei sitten olekaan enää niin luontevaa. Argh. Ja kuten Anne totesi, olemme lirissä jos esteet on lähekkäin ja pitäis niitä haltuunottoja tehdä. Ossi vetää niin laajalla kaarella. Mutta kaipa sekin on korjattavissa treenillä...
Vaikka treeni meni paremmin, niin tulipahan taas mieleen, et onko tässä järkee: minä Ossin ohjaajana :) Mutta näillä eväillä mennään, meni syteen tai saveen. Onpahan omat mokat ja omat saavutukset ja pettymykset, ilot ja surut...

Harjoituskappaleina

Tänään läksimme Akin kanssa harjoituskoirakoksi koulutusohjaajakurssilaisille. Meitä oli 5 koirakkoa, 5 kouluttajaa, kurssin vetäjä sekä lukematon määrä "arvostelijoita" tuoleillaan. Meinas vähän tulla suorituspaineita.


Kouluttajat olivat laatineet oheisen radan johon ensin tutustuttiin normaalisti. Sitten kävimme vähän läpi kuinka kukin oli ajatellut sen suorittaa, ja eikun tuumasta toimeen...
Ensin menin radan seuraavasti: Aki lähtöön. Toisen hypyn viereen (oikealle) ottamaan vastaan ja menoks. Valssi ennen putkea. 6 ja 7 hypyn väliin valssi. Ekalla kierroksella jouduimme vähän täsmäämään ekan valssin paikkaa. Muuten mentiin ihan hyvin.

Tauon (muiden suoritusten) jälkeen suoritimme jälleen minun tavallani. Kouluttaja ehdotti, että menemme takaaleikaten kolmoshypyn ja putken välissä.
Koira lähtöön. Nyt lähdimme yhtä aikaa. Minä menin esteiden oikealla puolen ja kun Aki meni putkea kohti niin leikkasin takaa viitoshyppyä kohden. Loppu kuten aiemminkin. Ilmeisesti teimme hyvin, kun saimme aplodit. Melkein vallan punastus tuli. (Ja siis muutkin sai hyvästä suorituksesta taputukset) Oli jotensakin yllättävää, että me osattiin jotain. Sitten tehtiin vielä takaaleikkaus toiselta puolen (kuvassa koira ja ohjaaja, sekä linjat). Leikkasin siis hyppyjen välissä. Tämäkin sujui hyvin.
Oli oikein antoisa parituntinen itse tehden ja seuraten muiden suorituksia.

Tänään opimme:
* palkkaus ehdottomasti aiemmin, koira ehtii hyppiä päälle
* meille ei välttämättä edes sovi valssaus kun koira etenee suoraviivaisesti. Valssi kuitenkin hyvä osata jos vaikka joskus tarvitsee.
* Aki seuraa ohjaajaa hyvin.

Illan tehotreenit

Eilen illalla ajelin vielä uudemman kerran hallille. Oli vuorossa Akin treenit. Sanna järjesti oikein mainiot radat ja saatiin oikein tehotreenit, kun paikalla oli vain 2 ohjaajaa ja kolme koiraa. Ehdittiin kolme eri rataa. Vähän painoi jaloissa aamun treenit (ohjaajalla) mutta siitä ne vertyivät... Tänään tosin on kantapää todella kipeä ja hieman tönkkösuolattu olo.

Aki on kyllä jotensakin hassu otus. Oikeesti. En osaa edes määritellä tarkemmin, tulkaa joskus treeniin kattomaan... Se poukkoilee onnellisena. On tosi nolona jos sille ärähtää ja on vaan ihan kakara...

Ensin tehtiin ympyrät, sitten neliöt.
Treenit sujui. Valssaukset onnistui. Aki tekee kuunnellen minua hommia. Hypyillä kaarrokset on tosi pieniä. Kontaktit otti ja kepitkin meni ihan ok pienellä käsiliikkeen avustuksella.
Vaikein tässä oli tuo neliötreenin neloshypyltä viitosen taakse kierto. Etenkin kun Aki ei vielä sitä "kierrä" niin hyvin osaa. Noh, olihan siellä ehkä joku muukin kohta jossa ohjaajan rintamasuunta oli hieman väärään suuntaan, mutta ihan tyytyväinen sai olla.


Pitkästä aikaa radalle laitettiin pöytä ja pussi. Etukäteen ajattelin, ettei onnistu. Pöydällemeno olikin ekalla hieman jänskää. Piti vähän kierrellä pöytää, mutta kun sinne mentiin alkoi nakkikone mättää nakkia. Ja seuraava pöytä menikin kuin vettä vaan. Pussi meni hyvin. Johtuen varmaan, että kangas oli kevyt. Ei tarvinnut raotella tai mitään, Aki meni läpi kuin vettä vaan. Alussa kakkoshypyltä kolmoselle oli yllättävän hankala, varmaan oli vähän jännässä kulmassa tai jotain.
Pieni riski oli, että hypyltä 13 koira ampuu putkelle. Mutta koska Aki kuuntelee niin hienosti niin se ei yrittänytkään sinne. Ja niin pääsimme nätisti maaliin.
On miulla vaan taitava koissu ja ohjaajakin on kai kehityskelpoinen!!!

Rähmällään... vaan niin kivvoo!

Täksi aamuksi sovimme Titin kanssa treenit hallille. Parituntinen hujahti ihan siivillä, kun molemmilla oli 2 koiraa. Lisäksi Iivari oli mukana hääräämässä, mutta ihan hyvin jaksoi.
Rata oli valmiina, aika vaikea sellainen, joten päätimme tehdä sitä pätkissä Ossin kanssa. Otimme kontakteja = puomi, (keinua tehtiin lopuksi ihan yksin, erillisenä esteenä), putkeen lähetystä (myös pimeästä kulmasta), hyppyjä, takaakiertoja, välistävetoja, valssejakin ohjaaja ehti heittää. Ja molemmilta puolilta treenattiin. Meni niinkun niin loistavasti, niin koiralla kuin emännälläkin. Alkuun Ossilla oli samaa havaittavissa, kuin tiistainakin, eli pyörähti putken sisältä takaisin perääni. Sitä karsittiin pois. Ohjaajan kintuissa tuntui olevan vauhtia. Koira oli innokas, muttei liian kuuma.


Mm. yllä olevat treenit tein Ossin kanssa. Ihan ulkomuistista laittelin, joten joku este saattaa uupua, numerot olla väärässä järjestyksessä jostain kohtaa tms. Mutta eiköhän tuosta idea selviä. Meillä oli tosi hauskaa ja se ehkä näkyi, ainakin ohjaajasta siltä tuntui. Ohjaaja oli tosin hieman rähmällään ja testasi hallin nurmikon "kaatumisominaisuudet". Törmäsin putkeen tai kompastuin koipiini (mustat neliöt treenissä) ja olin rähmälläni, pitkin pituutta hallin lattialla. Muttei pahemmin sattunut, nauratti lähinnä. Nyt jälkikäteen tosin polvessa tuntuu hieman jomotusta, mutta mitäs me pienistä kun kivaa on.

Ossi treenasi enemmän tosissaan, Aki ei niinkään. Lähinnä siksi, että Akilla on illalla vielä omat treenit. Akilla kun ei ole ihan yhtä voimakas moottori kuin Ossilla joka vaan jaksaa ja jaksaa.... Akista näkee, että liian monen toiston jälkeen alkaa tympimään jos jää jotain tiettyä kohtaa vaan höyläämään. Mutta pääsi se nuoriherrakin vähän tekemään, puomia ja keinua (erillisenä esteenä), hyppyjä ja putkia. Aki höyläsi myös vähän keppejä. Otimme pienen pätkän Akinkin kanssa ja ihan kivasti meni ja jälleen ohjaaja teki kiemuroita onnistuneesti.

Eikä harmittanut yhtään herätä vapaapäivänä ajoissa, kun näin onnistunut treeni saatiin! Tahtoo lisää...

Tänään opimme:
* Ossi niin palkataan lelulla tästä alkaen. Oli ihan hassuna Titin wubbaan (haimme kotimatkalla jo oman, treeniliivin taskuun sopivan). Oisitte nähny kun herra juoksutti palkkaansa ympäri kenttää niin onnellisena. Okei, ehkä normi treenikerralla ei voi sillä silleen leikkiä, mutta heittämään pystyy. Namit vaan kontakteille ja satunnaisesti muutoinkin (lähdössä pysymisen palkkaus ym)
* Mahdollisimman paljon tällaista häiriötöntä "omaa" treeniä (Harmi vaan, että ne työt haittaa harrastusta) niin saamme aikaa veivata niin että onnistuu, eikä Ossikaan käy ihan niin kuumana kun ei ole halli täynnä muita koiria.
* Onnistumisen tunne on ohjaajalle palkkio ja moottori
* Ohjaaja ajatteli, että josko sitä rupais vaik vapaa-ajalla vähän hölkkäämään... Tai jotain.
* Mikään ei ole mahdotonta -meillekään- kunhan vaan saamme toistoja toistoja toistoja

Mamma masentelee

Uusi hallin matto on ihan mahtava juosta! Tuntui, että tääkin hidas ohjaaja pääsi pinkomaan ihan ok vauhtia. Siinäpä ne eilisen treenin kohokohdat :) Muuten ohjaajalla menikin sitten alakanttiin... Ääh, ei taivu ja joskus tuntuu ettei aina hoksaakaan, Uusi asia on tietty uutta asiaa, mutta silti. En varmaan edes muista mainita kaikkea mitä eilen useammalla toistolla opeteltiin ;D

Anne T. toi jälleen treenit. Radat vaikuttivat mukaville.

Tässä A-treenissä pituuden paikalla oli hyppy. Vedettiin kerran koko rata. Kepeiltä hypylle 11 heittäminen takkusi. Minä en saanut riittävästi kaarretta Ossin linjaan ja se tuli turhan suoraan. Siitä olikin sitten vaikeampi jatkaa hypylle 12. Tätä höylättiin muutama kerta. Ossi kävi ihan sikakuumana. Eikä juurikaan välittänyt namipalkastani. Ja tekevälle sattuu, meniköhän tässä vaiheessa vasen ranne kun se mokoma nappasi kiinni. Liekö hamusi namia, vai ärsyttikö sitä epämääräinen ohjaus. Itse joskus pelkään että jos liikaa "heitän" niin sinkoaa hyppäämään sen väärän hypyn. Tässä esim. kepeiltä sitten tuolle kympille.


Kakkostreeni. Mentiin taas koko pätkä. Sain varmaan vahingossa Ossin putkeen 9 ihan oikein, vaikken ollut sillä puolella missä suunnittelin olevani ;D Vahinkoja sattuu. Olin loppusuoralla jopa Ossia edellä. Sille tuli siis kiire ja rimat putoili. Sitten höylättiin esteitä 10-11-12. Monesta kohtaa ja mikä ois paras. Nyt en ees muista menikö tällä (vai edellisellä) radalla oikeakin ranne. Ossi otti taas vähän palkkaa... Murr. Koko päivän on pakottanut ihan sikana.

Ohjaaja ei siis taivu molempiin suuntiin yhtä luontevasti ja meno on "jäykkää". Tää ei osaa lähettää oikealla ja vasemmalla, eikä Ossikaan voi siten niitä osata. Nyt pitäis lenkillä lähetellä kiertämään puuta yms. Illalla masensi jotenkin ihan valtavasti tää oma takkuaminen. Onhan sitä takuttu ennenkin, mutta nyt taitaa vaivata vähän muutenkin joku alakuloisuus emäntää. Ja senhän vaikuttaa sitten ihan kaikkeen.
Noh, mutta kuten Sami niin kannustavasti fb:ssa totesi "Menee vaan pikkuisen aikaa kun opii uudet kuviot ja askelmerkit." Näinhän se kyllä on. Joten kiitokset tsemppauksesta! Kyllä me vielä joku päivä opitaan. Koettakaa vaan jaksaa edelleenkin neuvoa, neuvoa, neuvoa...

Aki treenaa

Syksyn ryhmät pyörähtivät käyntiin tällä viikolla. Itse ryhmä pysyi Akilla ennallaan, mutta treenipäivä, aika ja ohjaaja muuttuivat. Annen tilalle tuli Sanna. Ensimmäisellä kerralla saimme kaikki näyttää mitä osaamme... Juu, tai sitten sen miten onnettomia olemme ;D Tuntui että itse jos toinenkin jännitti (tai jotain) uutta kouluttajaa ja sössi siellä sun täällä.


Teimme pienen radanpätkän, jossa piti valssata hypyn 3 jälkeen ja takaaleikata, kun koira oli hypyllä 5. (Ja ohjaaja taisi piirtää hypyn 7 liikaa... Sen siitä saa, kun ulkomuistista vetelee)
Ensinnä Aki hyppäsi puomin ylösmenosta alas, ilmeisesti muisteli viime viikon keinuaan... Noh, pääsimme kuitenkin liikkeelle. Hypyt ja valssi päästiin ihan kohtalaisesti. Kepeillä hieman takuttiin. Ekalla meni paremmin, mutta pari viimeistä jäi välistä kun ampaisi putkelle. Mutama yritys ja selkeällä monotonisella rytmityksellä "keppikeppikeppi..." saatiin ihan ok suoritus.

Sitten oli muiden vuoro. Ihan illan päätteksi ehdin vielä ottaa Akin kanssa puomia ja keppejä ihan yksittäin. Kivat oli treenit.
Treenien aikaan Ossi pääsi juoksulenkille iskän kanssa. Eli molemmilla koirilla oli laatuaikaa eri harrastuksissa, jos nyt niin voi sanoa?

Pönötystä ja keinun... eikun heiluntaa

Tästä viikosta alkaen alkoi syyskauden treenit, eli pojat treenaa eri iltoina. Ossi näin tiistaisin ja Aki torstaisin.

Pönötystä ja keinuntaa- oli ohjaajan treeni tänään. Anne toi alla olevat 2 treeniä.

Ensin tehtiin nuo mustat pallerot, eli hyppyhässäkkä. Menin vastaanottamaan tuon 2 hypyn vasemmalle puolelle. Siihen asti sainkin koiran ihan ok mutta sitten palloili ohjaaja tiellä ;D Ossi kun piti saada kiertämään kolmosen taakse, eikä loikkaamaan suoraan. Kun sain kiertämään takaan ni jo itse olin taas metsässä... Valssit uupui ja silleen. Lopulta saatiin väännettyä valssin kera ihan kohtuullinen suoritus. Ei mikään napakymppi mutta parempi kuin eka koetus radalla.

Sitten tehtiin tuo valkoisilla palluskoilla. Menin vastaanottamaan putken ja 2 hypyn väliin. Ja jostain syystä ohjaaja jäi siihen pönöttämään paikoilleen vaikka liikkuvan koiran kanssa voisi ehkä edetäkin. A:lla tein jotain ihme merengue-keinuntaa lantiolla ja epämääräisillä käsiliikkeillä. Enkä siis tosiaankaan saanut Ossia hypylle oikein. Mutta ainakin saimme hyvät naurut... Ihmeekseni kuitenkin pääsin tuonne toka vikalle hypylle, putken jälkeen ihan suht ajallaan ohjaamaan koiraa.
Täytyy vaan miettiä, että kehittyykö tämä tumpelo ohjaaja koskaan...? Päästäänkö ikuna kolmosiin...

Treenin jälkeen jäin tälläkin viikolla hallille talkoilemaan mujun levityksen pariin. Siitä muistona komeat rakkulat kämmenissä. Mutta vihdoin alkaa matto olla siinä mallissa, että pääsemme sisään treenaamaan!!!

Ohhoh, unohdus

Juu. Mamma on potenut jotain lamaannusta tai syysväsymystä tai jotain... Treeneissä on kyllä käyty, mutta kirjoittaminen on "unohtunut". Ja sitten kun ei kirjaa ajallaan, niin ei taho enää muistaa mitä tehtiin... Noh 7.9. tehtiin Ossin kanssa seuraavat treenit a la Anne.

Muistan, että meillä oli suuresti vaikeuksia hypyillä 4-5 ekalla radalla (pyöreät numerot). Milloin Ossi säntäsi keinulta A:lle, milloin tuli hyppyjen välistä eikä kiertänyt... A:lta sain vissiin aika vahingossa putkeen ja vielä ihan oikeaan päähän (ainakin tokalla yrittämällä). Putkeen 8 selvittiin ok. Ja loppukin taisi mennä ok.

Seuraava treeni (neliöt) alkoi meillä suoraan keinulta (muut ottivat vauhtia jo hypyiltä). Ja kylläpä oli vaikeaa saada Ossi tuon B-hypyn takaa... Huoh. Mutta mukavat treenit kuten aina.

Mitähän Akin kanssa tehtiin??? Jotenkin tuntuu, et oisko tehty tuo sama treeni (ympyrät) kuin Ossin kanssa. Keinulle meni liian lujaa ja seuraavalla kerralla se jo taas pelotti. Renkaan hyppäsi oikein mallikkaasti. Kepeillä autetaan kädellä. Mutta mukavasti meni poju. Ohjaajasta en nyt niin tiiä.

Ja treenien jälkeen talkoiltiin hallilla matolle mujua levittäen.

Viikkoa aikaisemmin pääsin Annen ja Samin tehotreeniin Ossin kera, muut treenaajat sairasteli tai jotain... Vaan yhtään en muista mitä tehtiin. Tehokas treeni kuitenkin oli, sen muistan.
Myöskään Akin treeneistä ei muista hän...
Tarvitsisko jonkun muistipillerin???