Syysväsymystä(kö??)

Siis seköhän se oli tänään treeniryhmäläisiin iskenyt...? Minä hyökkäsin Kuopiosta oikein tarmokkaasti paikalle ja välillä jo näytti että treenaan yksin... Ehdimme Ossin kanssa ottaa muutaman loistavan hyppynoudon ja hieman seuraamista, kun Asta ilmestyi myös kentälle. Ossi meni sitten paikallaoloon ja kesti ihan mukavasti. Vaikka kentällä treenasi pari muutakin, vierasta koirakkoa. Ensimmäisen kerran kun jätin, jousi heti mutta pläjähti komennosta maahan eikä sitten noussut. Täytyypä muistaa tässäkin antaa riittävän topakka komento, ei liian pehmeästi. Pikkasen piipitti koko ajan, kun katseli kentälle, mutta se ääntely ei lienee kiellettyä ;D

Sitten teimme vielä kaavion mukaista seuraamista ilman remmiä, ja teimme sitä melko pitkän pätkän käännöksineen ja rytmin vaihdoksineen. Ja täytyy kyllä myöntää että tänään se sujui todella mallikkaasti! Sitten otimme muutaman tasamaanoudon. Hyvin tuo kapulan nykyään. Jos pudottaakin ennen luovutusta, niin käskystä nostaa. Tosin luovutus on vielä hieman hätäinen, joten siihen pitää keskittyä, jotta saadaan pituutta kapulan suussapitoon.

Ossi on leikkinyt ukin Julle villiksen kanssa 2 päivää ja kävi vielä äsken lenkillä Teron kanssa. On siis ollut ihan aktiivinen viikonloppu herralla. Ja voi miten mukavaa kun pari Ossin pennun uutta omistajaa oli käynyt vieraskirjaamme puumerkit laittamassa!

Akilles

No niin. Valinta oli sitten äärimmäisen vaikea. Oli niin tasaisia poikia... Mutta reilun viikon päästä meille muuttaa musta peto Akilles (kutsumanimestä käydään edelleen kädenvääntöä - ehdotuksia vastaanotetaan...). Nyt tuoksutaan pennuille. Kuva tulee kunhan kotiin päästään.

muoks. Aki on saanut myös omat kotisivut. Linkki vasemmassa yläkulmassa. Ne ovat vielä kovin tyhjät, mutta täyttynevät pikkuhiljaa kunhan herra kotiutuu...
Ja voi olla, että herran nimikin vielä muuttuu, mutta toistaiseksi kutsumme häntä Akiksi.

Perjantaita

Ossi pääsi taas tänään iskän kanssa lenkille. Ja hyvä sellainen olikin ollut.
Huomenna mennään taas pentusia katsomaan (ihqua!!!), mamma odottaa kovasti. Mukavaa viikonloppua kaikille. Treeneihin yritämmä sunnuntaina ehtiä.

Eksyksissä...?

Ainakin isäntä... Treenit alkoi siis "hyvin", kun puhelin soi ja mies kyseli että missä ne kaikki on...? Voi anna mun kaikki kestää. Eilen viimeks oli puhe, että treenit paikassa X ja paikannimestä käytiin vielä vääntöä... Ja tänään ei herra muista minne piti mennä, vaan oli siellä normaalissa paikassa. Eikun puhelu Kirsille et oottakaa nyt se dementikkokin vielä mukaan ;D

Mutta treenit. Selostus on taas valtaisa ;D "Annen jälki noin 300 m. 2 tien ylitystä. 3/6 keppiä löytyi. Välillä nenä ylhäällä mut lopussa paransi. Ens kerralla kepeille merkit." Jep jep. Sen verran tarkennusta suullisesti, että Tero epäili rinteessä olevan kylmemmän ilman (ilma siis kylmeni illan mittaan) haittaavan jälkeä, sillä sanoi Ossin menneen välillä nenä todella korkealla, kun se normaalisti on maata myöden... Siis keppejä lukuunottamatta oli kuitenkin mennyt ihan hyvin.

Itse poistin Ossin kotisivuilta sen tapahtumakalenterin... Jos kerran kuussa oli merkintä, niin ehkei kannata. Laitetaan takaisin sitten jos tarvetta ilmaantuu.

Tottistiistai

Tiistain treenit alkoi "lahjomalla" ryhmä haavojen desinfiointiainepulloilla... Pitkä juttu, mutta kuljetusvahingon takia niitä oli kertynyt HIEMAN yli oman tarpeen... No, mutta asiaan. Selman vielä suorittaessa treeniään menin Ossin kanssa odottelemaan vuoroamme kävelytien viereen. Siinä sitten ihmettelimme pyöräilijöitä, lenkkeilijöitä, rullaluistelijoita jne... Tosin yhtään vierasta treenikoiraa ei vastaan sattunut.

Seuraamisella aloitettiin. Ja täytyy kyllä myöntää itsekin, että se on parantunut ihan sikana!!! Etenkin kulmissa ja täyskäännöksissä Ossi on tosi terävänä. On tainnu mennä jakeluun et palkka tulee kulman jälkeen. Myös rytminvaihdokset meni hyvin. Liikkeestä maahan... Äänensävyllä on merkitystä! Kun se on oikea niin koira lysähtää maahan heti, mutta ellei se osu kohdalleen, niin hiimailee muutaman askeleen ja jää seisomaan... Mutta ihan ok se nyt kuitenkin meni. Liikkestä istu vähän sama juttu, käsky ei sitten saa olla liian matala... Muuten painuu maahan. Voi apua ja kokeessa varmasti sössin kun jännittää.

Paikallaolo on ehken nyt se ongelmallisin (tällä hetkellä). Ei millään malttaisi pysyä. Tänäänkin kun Rekoa kutsuttiin, niin Ossi pomppasi ylös ja lähti kävelemään. Vaipui tosin heti maahan kun vaan käännyin - ei tarvinnut edes käskyä. Sit se tuntui piipittävän siellä selän takana koko ajan ja seurasi kaula pitkällä Rekoa yms... Todella malttamaton. Pelottaa jo, että kestääkö kokeessa ollenkaan.
Kotona odotti isäntä vielä lenkkivalmiudessa kellon ollessa hieman yli yhdeksän illalla... Ja niin vaan pojat paineli vielä lenkille! Äitiä väsyttää jo ajatuskin ja kun on niin pimeäkin!

Kaharet reenit

Juu, tänään oli parit treenit... Oli asioita kaupungilla, joten nappasin Ossin kotoa mukaan ja painelin suoraan töistä asioille. Puoli seiskaksi oli sovittu kaupunkiosuustreenit Valintatalon pihalle. Ehdin jo ennen sitä käydä hieman kävelemässä cityssä Ossin kanssa. Kauhea veto päällä, kun niitä ihania hajuja oli maalaiskoiran nenään reilusti! Eikä tietty tullu ketään vastaan, mutta kunhan nyt tallusteltiin. Mutta puolelta sitten Päivi tuli häiriöksi Rekon ja Topin kanssa. Ensin otettiin ihan ohituksia. Ossihan pääsi jopa ihan nätisti Topista ohi... Onhan se tietty treeneissä joskus nähnyt, muttei esim niin usein kuin Rekoa. Useita toistoja edestä ja takaa. Sitten Ossi kaupan seinään kiinni ja itse piiloon. No problem. Ohi meni sekä Topi että Reko, eikä se ollut moksiskaan, perääni vaan tuijotteli. Vielä kun sattuis joskus tuntemattomia koiria sopivasti vastaan...
Sitten päätettiin lähteä kävelemään, kun agitreenien alkuun oli vielä aikaa. Pojathan paineli suureksi yllätyksekseni (tai siis Ossi oli ylläri, että siis osasi käyttäytyä) rinnakkain kuin melkein parhaat kaverit. Tietty se edesauttaa että Topi ja Reko osaavat käyttäytyä, silloin ei Ossinkaan tarvii pörhistellä.
Viivi ja Selmakin liittyivät vielä lopuksi seuraamme treenaamaan "seinään kiinnitystä" yms.

Sitten auton nokka kohti agikenttää. Kolme koirakkoa paikalla, ettei voi kyllä ryhmän aktiivisuudella kehua. Mutta saatiin sentään A nyt kannettua kentälle ja ihan hyvät treenit aikaan.

Tehtiin siis seuraava Mujusen kolmosluokan rata. 9 hypyn tilalle laitettiin pöytä. Ensin tehtiin alkuperäisen numeroinnin mukaan ja toinen treeni tuo punainen viiva, alkaen kolmiosta ja vaihtuu loppumatkasta siniseksi. Eipä muistu kyllä kovin pahoja karikoita radalta enää mieleen, paitsi pöytä... Jos joku kerta kisoissa se radalla tököttää, niin se on sitten meidän menoa. Ei nimittäin pysähdy pöydälle ei sitten niiiiiiiiiiiin millään. Hyppää kyllä sille, mutta saman tien alaskin. Ja jos ennen pöytää karjuu seis, niin se sitten pysähtyy ennen pöytää (ja hyppää sitten yli)... Treeniä siis reilusti jos meinaa saada onnistumaan. Muutamia selkeitä ohjausvirheitä oli, mutta koirahan teki niissäkin tasan sen mitä pyysin. Hyvä treeni vaan jotenkin tänään painoi jaloissa se pehmeä pohja (seli seli...) ja himskatin pimeäkin rupesi olemaan ysin jälkeen.

Kerro se kuvin

Pitkästä aikaa lähdimme tapaamaan Annea & Indya, Kirsiä & Metteä, Pabloa ja Elsaa. Menimme Utraan metsälenkille ja koirat nauttivat täysin siemauksin vapaana kirmailusta. Kerran piti Ossin ja Indyn koettaa toistensa nahkaa, kun polku kävi ilmeisesti liian kapeaksi herroille ;) Mutta loppureissu sujuikin sitten ihan mallikkaasti, eikä tuossakaan rytäkässä tullut reikiä nahkaan, tai ainakaan en ole löytänyt -mites Anne? Löytyikö? Vaan pojat on poikia - etenkin kun ikää on saman verran. Matkalla löytyi tällainen kutsuva sammalikko mihin piti koirat potrettiin asetella. Sitten Kirsi tarjosi meille kahvit ja kakkua metsän siimeksessä Elsan valioitumisen kunniaksi. Ja hyvää oli. Kiitos Kirsi ja onnea vielä kerran. Ossi löysi myös tällaisen ihanan, viileän hiekkakuopan mihin tietenkin piti kaivautua viilentelemään...


Tänään onkin ollut paljon aktiviteettia. Ja kameraan kertyi vaatimattomat 331 kuvaa -huh- (vaan ihan kaikki ei onneksi ollu meistä, vaan koko tottisryhmästämme räpsittiin treenikuvia...) Ja arvatkaa vaan, että niistä on vaikea valita parhaat... Vaan muutama kuva sunnuntaistamme olkaa hyvät. Eli noin 2,5 tunnin metsälenkin jälkeen painelimme suoraan tottiskentälle. Olipahan taas "pahin" virta saatu pois.


Tänään Ossi meni ensin paikallaoloon, joka sujui ihan mallikkaasti. Noh, kerran nousi kun Rekolle heitetty kapula oli vaan niin kutsuva... Muttei sännännyt minnekään ja komennosta takaisin maahan.


Kun paikallaolosta vapautettiin iski koiralle ilmeisesti halipula ;)


Seuraamisessa ja perusasennossa oli havaittavissa KONTAKTIA!!! Jes!

Ja sitten ehdottomasti suosikkikuvani!!! Ette ikinä arvaa mikä liike!!! Sanoinkin et tuomari varmaan kuolee nauruun kun näkee luoksetulon jälkeen komennon viereen... Ossi nimittäin tekee sen juuri näin... Hyppää ilmaan, kääntyy siellä ja laskeutuu ihan about oikeaan kohtaan ja asentoon. Kertokaa joku, tekeekö muidenkin koirat tämän näin kuten Ossi kuvassa tässä alla...


Ja sitten nouto: lähtee kuin tykin suusta komennolla "hae"...


Tänään siis teimme melko pitkät pätkät seuraamista remmissä ja ilman. Meni oikein hyvin. Muutaman kerran meni nenä maahan, mutta kontaktia oli nyt ihan mukavasti. Täyskäännökset ja rytmin vaihdot meni myös ok. Noudossa kapula tuli käteen asti. Liikkeestä istu ja maahan ihan ok. Kerran taisi mennä maate istu käskyllä mutta muuten ihan jees. Eli oli oikein muvat treenit tänään. Tosin näinköhän se on, että aamulla ennen BH-koetta todellakin lähdettävä pitkälle lenkille... Ainakin tänään sen riekkumisen jäljiltä oli meno huomattavasti tarkempaa!


PS. Ja juttu on muodossa "tänään" koska kirjoitin sen eilen sunnuntaina, mutten yhteyksien pätkiessä saanut julkaistua sitä. Kyseessä on siis meidän eilinen päivä.

Ei toimi ei

Tietokone irtisanoi illalla yhteistyösopimuksen enkä siis pääse nettiin. Eilisen tarina tulee heti kun saan linjat takaisin. Samoin kuvaboxiin kuvat - joten malttia tytöt. Hyviä kuvia vaan nyt joutuu odottamaan...

Sihtisuu

Ei voi olla totta. Ossilla täytyy olla joku suodatin tai siivilä suussa... Se nimittäin sai ISON satsin pojilta jäänyttä spaghettia, jauhelihakastiketta ja babyporkkanoita. Ja ne oli vielä sekoitettu keskenään... Mutta kun kävelin kupin ohi, oli kaikki porkkanat edelleen kupissa ja kaikki muu syöty ja puhtaaksi nuoltu!!! Millä ilveellä se sai ne erilleen sieltä!!!

Marjastajia havaittu

Niin siis niistä marjastajistahan sitä tietää syksyn saapuneen, ne kun poukkoilee ihan väärissä paikoissa, kuten jälkiä sotkemassa.... Parit jäljet oli kuulema pitänyt tehdä tämän takia uudelleen ja Tero epäili, että Ossin uudellakin jäljellä oli joku ehtinyt pomppimaan... "Ehkä 250 m jälki jossa tien ylitys ja 6 keppiä. Marjastajien jäljet taisi sotkea, kun ylimääräistä pyörimistä ja siksakkia matkalla. Kerran harhautui jäljellä. 5 keppiä löytyi. Tyyni ja kostea keli. Tien ylitys hyvä."

edit. Ruutuakin kuulema tehtiin. Ei ollu mitään kirjoitettavaa niin ei oltu mainittu asiasta (voi näitä miehiä...). Oli molemmat esineet etsinyt hyvin.

Tuplaisukki

Oi oi joi!!! Ihanaa. Irma pyöräytti tänään 7 pienokaista - 3 poikaa ja 4 tyttöä. Näin tuli pentueille päivälleen tasan kuukausi ikäeroa ja Ossista sitä myöden tuplaisukki ;)

Onnittelut Irmalle ja perheelle!

Tottista kuuroille

Voi hyvää päivää! Olipa taas treeni. Tällaisten suoritusten jälkeen vaipuu aina pienimuotoiseen epätoivoon... Lupasin tytöille kuoharit jos BH menee läpi - näillä eväillä ei siis pelkoa, että alkoon tarttisi mennä...
Seuraaminen oli ihan ok ja kontakti on huomattavasti parempaa kuin aiemmin, siis silloin kun sitä on. Välillä meinasi kirsu maahan lipsahtaa, mutta muuten ok. Henkilöryhmä meni ok, mitä nyt yhden kerran piti ryhmässä hieman kuuluvammalla äänellä komentaa... Ja siitä vaan volumea lisäten treenien loppua kohden. Oikeesti joku voisi luulla, että koirani on kuuro. Ja Annekin jo jossain välissä nauroi, että normaali koira olisi tuollaisen karjahtelun jälkeen paskat housussa, mutta Ossi vaan painaa etiäpäin ja hyvä jos korvaansa lotkauttaa...
Liikkestä istu onnistui nyt hyvin, mutta maahan komennolla jäikin pari kertaa istumaan tai sitten meni istumisen kautta maahan... "Tänne" tuli ok, hieman vinosti jäi istumaan. Viereen komennolla hyppäsi ilmaan (päin kylkeäni) ja kääntyi siinä ilmassa oikeaan suuntaan. HASSU koira...

Ja sitten päästiin nauruhermojen kutitteluun ja edelleen volumea lisäämään. Otin pitkästä aikaa eteen-käskyä. Ja voi luoja. Kun Ossi sai sihtiinsä kupin ja namit, niin tuijotti vaan niitä ja yritti tehdä kaikkensa, siis tarjosi kaikki muut temput paitsi pyydetyn... komensin viereen ja koira läjähtää maahan, komensi uudelleen viereen ja koira teki jotain muuta... Tätä jatkettiin MUUTAMAN kerran ja koko ajan Ossi tuijotti kuppia. Ihan kuin olisi unohtanut kaikki käskyt ja opit. Jossain vaiheessa jo nauroimme maha kippurassa. Sitten se yritti varastaa käskyttä kupille, tuli kuitenkin rääkäisystä takaisin jne... Se oli oikein yhden koiran showta. Eli ei oikein sujunut, mutta hauskaa oli.
Paikallaolo oli ihan jees, kerran nousi. Varmaan Ossi sähelsi tänään kentällä muutakin, en vaan enää edes muista mitä... Pikkasenko rupee paniikkia pukkaamaan tällaisilla suorituksilla...

Mielimaassa-treeni

Lähdin aiemmin saamieni uutisten takia treeneihin todella mieli maassa ja miettien tuleeko paikalle ketään (Piia on ollut lisäkseni yksi aktiivisimmista kävijöistä)... Vaikka ryhmässämme treenaa toki muitakin, niin tämä ydinporukka on vaan tullut niin tutuksi ja turvalliseksi tässä treenien myötä kun ollaan yhdessä eteenpäin tahkottu alkeiskurssilta asti. En mä osaa olla ilman, kun ollaan tuettu ja neuvottu toisiamme pitkin matkaa... Nyyh...

Keli oli todella hautova ja ukkonenkin jyrähteli. Onneksi heitti niskaamme treenien aikana vain pari pisaraa. Paikalle saapui toinenkin koirakko, joten rakensimme seuraavan radan:

Muurin (nro 9) paikalle laitettiin keinu, että edes joku kontakti kentälle saatiin. Ensin mentiin numeroinnin mukaan. Ei oikeastaan mitään ihmeitä mainittavana, muutamia rimoja roiski mennessään alas. Tosin ne olikin kaikkein korkeimmalla. Aika perushyvää suoritusta. Toinen treeni vedettiin punaisen viivan mukaan, alkaen kolmiosta. Samoin, ihan hyvin sujui. Pariin kertaan menin kummankin radan ja sitten joutui luovuttamaan, kun oli niin nihkeää ja tuskaista. Housut liimaantui kiinni ja hiki virtasi. Päätimme siis kasata esteet konttiin ja lähteä kotia suihkuun.

Kotona päätin vielä käyttää hyväkseni taskussa olevat lihapullan jämät. Vedettiin BH-koekaavio pihassa. Ei nyt ihan niin pitkin välein, mutta kaikki rytmit ja käännökset yms. Meni ihan yllättävän hyvin. Oli ilmeisesti saanut juosta kentällä pahimmat energiat pois ja malttoi keskittyä. Ennen koetta siis pyöräilemään...??? Vain liikkestä istu piti komentaa pariin kertaan, kun jäi seisomaan. Äänensävyä täytyisi muistaa vahtia tätä komentoa antaessa.

Ja nyt ainakin ukkostaa sitten jo ihan tosissaan. Kai sitä pitää laittaa kone kiinni ja painua pehkuihin...

Ihan tyhmää!!!

Kuulin tänään, että Piia & Aapo ei enää saa osallistua agilityyn.... Voi läjä! Aika vähiin käy meitin ryhmän sakki, ainakin nää yhtäaikaa aloittaneet... Nyyh. Ikävä tulee. Mutta Aapolle hyviä vointeja ja työintoa. Ja Piia tuu takaisin, kun aika on kypsä uudelle agikoiralle!!!

Kisaraportti

No niin. Sitten raporttia Kuopiosta lauantailta.

Ja täytyy kyllä heti sanoa, että Ossi on oikeasti ADHD... Lähdettiin matkaan mummolan asuntoautolla ja pakkasimme mukaan vaarin pyörän, jossa on springer... Minun mennessä ilmoittautumaan paineli Ossi Teron kanssa pyörälenkille ennen starttia (eli ylimääräistä energiaa veks... voi kun Tero olisi aina mukana pyörän kera ennen kisaa...). Startin jälkeen hetkeksi autolle ja ennen toista starttia uudelle lenkille!!! Lisäksi edellisenä iltana ja seuraavana aamuna juoksulenkit Teron kanssa - eikä tuo hurtta ole edes väsynyt!!! Ei edes lauantaina 3 startin ja 2 pyörälenkin jälkeen... Mutta ehkä niistä oli apua ennen rataa, sillä ihan pahin täpinä oli tiessään.

Tuomarina oli Asko Jokinen ja rimojen korkeus kaikilla radoilla 60 cm. A-kisan rata oli seuraava:

Jätin koiran lähtöön ja katsoin paremmaksi pysyä hypyn oikealla puolella -siltä varalta, että varastaa-. Tällä kertaa kesti lähdössä, muttei olisi pysynyt siellä hetkeäkään kauemmin, eli meidän täytynee ruveta ottamaan melkein "lentäviä" kisoissa kun ei näytä malttavan... Osa hypyistä oli melko vaikeissa kulmissa (eka luokka kuitenkin) mutta Ossi selvitti ne hienosti. Ensimmäinen 5 virhettä napsahti A:n alastulokontaktilta (ei uutta). Kepit meni loistavasti. Haki itse ja minä ohjasin vielä vasemmalta. Seuraavat 5 virhettä puomin alastulolta, joka ei sekään mitenkään uutta. Pomppasi jälleen niin nätisti yli!!! Ja vielä putosi viimeinen rima. Mutta aika oli -16,63 sekunti alle ihanneajan. Ja se oli radan kaikkein nopein!!!! Vaikkei se pelkkä aika mitään merkitse, niin olipa hienoa huomata että pystymme hyvänä päivänä lyömään melkoisen kokeneita ja jaloistaan vikkeliä ohjaajia ajassakin!!! Tuloksena sijoitus 12./30. Koira kuunteli hienosti virheistä huolimatta, se pahin villitys oli jäänyt sinne pyörälenkille...

Ja hullu lähti vielä todella innokkaasti uudelle pyörälenkille starttien välissä... Camoon!!! Oikeesti, onko tolla vähän virtaa...

B-kisan rata:

Meitä ajatellen radalla oli todella pahoja karikkoja. Mm. A saattaisi vetää renkaan jälkeen, kuutos putkeen väärästä päästä jne. Ohjaajalla ei ollut mitään ennakko-odotuksia radasta sen kummemmin. Ja niillä eväillä matkaan. Hieman Ossi varasti lähdöstä kun starttasi juuri ennen käskyäni. Mutta kun osaan jo sitä odottaa, niin olin menossa itse oikeaan suuntaan ja sain koirankin sinne tulemaan. Ossi kuunteli renkaan jälkeen todella upeasti karjaisuni "täällä" ja tuli hyppäämään muurin, vaikka oli selkeästi suuntaamassa jo suoraan sinne A:lle. Ja putkeenkin sain vietyä tosi hienosti. Kontaktit otti hienosti, vaikka puomin kontakti näytti melko uhkaavalle. Rimat pysyi. En ollut rekisteröinyt radalta virheitä mutta siltikään en ollut uskoa kuuluttajan sanomaa nollarataa!!!! On sitä nimittäin kauan odoteltukin! Hyppärit sujuu, kun niillä ei ole kontakteja, joten tämä oli työvoitto meille. Upea rata ja tulosten saapuessa saimme yllättyä ollessamme ykkösiä! Aikammekin oli radan toiseksi nopein. Hiemankos oli ohjaaja naama muikeana, hangonkeksi puristi naamalla kauan... Fiilis oli ihan käsittämätön. Etenkin kun muistissa oli vielä keskiviikon katastrofi mölleissä. Mutta uskottava oli ja haettava pokali, ruusuke ja ruokapussi ykköspallilta! Tästä on hyvä jatkaa. Tosin jo heti radan jälkeen sanoin Terolle, että nyt on ihan sama mitä viimeisestä startista tulee, on niin hieno fiilis...

C-kisan rata oli seuraava:

Jälleen kerran Ossi varasti startista hieman, mutta jälleen asemani oli oikea eikä Ossi siis lähteänyt väärään suuntaan... Mutta kun rima nro 2 tippui, niin ei jaksanut enää keskittyä rataan, kun nollan mahdollisuus meni. Niinpä löysäilimme radan läpi. Ja jostain ihme syystä saimme puomin sekä ylösmeno- että alastulokontakteilta viitoset. Ei se nyt ennen ole ylöspäin mennessä sitä jättänyt välistä, mutta samapa tuo. Ohjaus oli niin löysää ja huolimatonta että koira juoksi pituuden ohi... Enkä jaksanut korjata sitä, joten hylsyhän siitä tuli. JA kun piti mennä uudelleen putkeen (nro 10), niin ilmeisesti olin jo menossa kohti hyppyä, kun koirakaan ei putkeen mennyt vaan tuli mukanani. Loppurata sujuikin sitten ihan tyylikkäästi. Mutta hylsy ei haitannut, sillä edellinen rata oli niin hieno. Ja varmaan ohjaaja oli jo väsynyt kolmannen startin alkaessa, ettei tulos olisi välttämättä muutenkaan ollut kovin komea.

Mutta päivä oli hieno ja tulokset mukavat. Nyt taas hyvillä mielin uusia kisoja kohti.

Sunnuntaina olin mummon kanssa vattupusikossa ja unohdin katsoa kelloa. Niinpä jouduin ilmoittamaan ettei tulla tottistreeneihin... Oltiin vasta matkalla kotiin niiden alkaessa. Vaan olipahan saaliina jokunen litra vattuja pakastetavaksi. Tiistaina sitten uudella innolla treenaamaan. Ja otettiinhan me kisapaikalla jotain pientä kuten viereen, seuraa, maahan... yms. Ja yllättävän hyvin malttoi vaikka kisat vieressä käynnissä. Tosin olimme hieman auton takana piilossa, ettei Ossilla ollut ihan suoraa näköyhteyttä kentälle. Sekin varmaan auttoi malttamaan paremmin. Vaan nyt on hyvä lopettaa kisaraportti, ilmoittautua seuraavaan koitokseen ja painua pehkuihin. Öitä!

Vihdoinkin!

Kolme starttia takana. Saaliina ensimmäisestä startista 15 vp mutta kaikkein nopeimmalla ajalla! Vaikkei se aika mitään merkkaakaan, kun on virheitä. Mutta olihan se aika makeeta saada pohjat kun radalla oli tosi kokeneita ohjaajia koirineen ;D Sijoitus 12.
Toinen rata menikin sitten ihan nappiin ja NOLLAT VOITOLLA! Jee jee. Vihdoinkin. Naama kuin hangon keksillä ;) Viimeinen vedettiin hylsyksi mutta todella hyvä päivä. Tarkempi raportti ratojen kera myöhemmin. Nyt mennään voittolounaalle kun on niin siisti fiilis. Nyt alkaa sitten viimeisen nollan metsästys...
ps. Nähtiin muuten juuri ruumis ja verta (onpa uutinen. Tartteeko ihan blogiin panna... Ja silti laitan). Oli vissiin joku tehny itsarin rekan alle. On se vaan kauhean surullista millaisiin ratkaisuihin ihmiset voivat päätyä...

Höyryjuna

Onpas kulunut aikaa, kun minä olen itse viimeksi ollut Ossin kanssa jäljellä. Eli viime kesänä. Olo olikin kyllä sen mukainen - ihan kun en olis ikuna olluna mettässä. Tein Rekolle ja Topille jäljet ja Päivi taas meille. Hieman ennen treeniä oli aivan järjetön ukkonen ja sade ja maastokin sitten sitämyöden märkä. Eikä mulla tietenkään kumppareita, kun töistä suoraan läksin eikä sillon satanut... Jäljen vanhetessa tehtiin pienesine-etsintää (vai mikähän se oli viralliselta nimeltä...) eli pudotettiin seuraamisen aikana esine maahan ja sitten lähetettiin koira etsimään se. Hyvin Ossi lapasen haki, mitä nyt kamalasti olisi ollut hajuja siellä metsän puolella.

Jälki oli reilun tunnin vanha, 6 keppiä. Pituudesta mulla ei ollu hajuakaan (minusta tuntui kyllä pitkälle). Pari kulmaa. Janalta Ossi lähti tooooooodella sujuvasti takajäljelle. Yleensä on korjannut heti, mutta nyt vaan veti ja veti väärään suuntaan. Korjasimme aloittamalla alusta ja sitten höyryjuna pääsi vauhtiin. Vauhti oli aivan sairas, liinasta sai pidellä ihan tosissaan kiinni. Eikä vauhtia hidastanut edes vaikea maasto. Ruoho ja saniaiset oli niin korkeat ja tiheät ettei koiraa välillä näkynyt ollenkaan. Kauheasti liukkaita puunrunkoja siellä alla piilossa ja jyrkkä mäki. Mutta hyvin koira eteni ja nosti 5 keppiä todella sujuvasti. Yhdessä kohtaa oli sellaista pyörimistä että etsikö keppiä...? Vai jäikö se jossain muussa välissä. Vauhtia liikaa ja huono näkyvyys, joten saattoi käydä niinkin että merkkasi kepin, mutta tottumaton ohjaaja missasi...? Tiedä häntä, mutta hyvä treeni oli!

Mölliagia

Tänään oli vuorossa möllit. Pakkasin TAAS lapset autoon ja suuntasimme sateiselle Linnunlahdelle... Ihmettelen vaan, että pakkoko se on koko ajan sataa... Lapset jaksoivat illan vaihtelevasti, samoin äiti. Etenkin loppua kohden rupesin olemaan hermorauniona kun koirakin päätti lyödä hanskat tiskiin...

Ensin siis möllirata. Tuomarina Heidi Vornanen. Ihanneaikaa ei radalle laitettu. Rata oli melko simppelin oloinen, joskin pelkäsin puomin vetävän 9 hypyn jälkeen. Ossi malttoi olla startissakin melkein käskyyn asti, varasti vain sekunnin sadasosan ennen käskyä. Tosin saatoin kädellä heilauttaa niin että lähti, mutta tällä kertaa olin paikoilla jo ja lähtövalmiina. Rata sujui ja rimat pysyi. Harmikseni loikkasi puomin alastulon yli ja siitä 5 vp. Muuten suoritus olikin ihan hieno. Tällä tuloksella olimme maksien kolmansia. Ja lapset olivat onnessaan kun saatiin palkinto. Hieno vaaleanpunainen vinkulelunorsu jonka kärsä ja häntä suoristuvat painettaessa. Voi olla ettei Ossi palkintoaan näekään, ainakin se on tällä hetkellä Iivarin unikaverina ;D JA Reko oli muutes samassa kisassa kakkosena, joten meitin pienryhmä jyrää!!!



Sitten epävirallinen rata. Tää meni ihan pyllylleen (noin niinkusta nätisti sanottuna) ja ohjaajan vit...uskäyrä ja verenpaine oli melko korkealla... Ossi varasti lähdöstä ja lähti painenelemaan IHAN OMIAAN, eikä pirulainen edes totellu käskyjä, karkuun vaan - loikin sinne ja tänne - enkä varkilla tule - huutele ihan niin paljon kun haluat - asenne iski herralle.
P-I-K-K-A-S-E-N-K-O mulla paloi käämit. Mahtoi porukka aatella kun ärjyin Ossille, hävettää melkein itseäkin... Mutta oikeesti, mä en päässy toista estettä eli rengasta pidemmälle koko radalla, kun Ossi löi hanskat tiskiin ja teki jotain mitä se ei ole ikinä ennen tehnyt... Siis oikeesti, onhan se varastanu ennenkin mutta kyllä se nyt on vielä tähän asti ärjäsystä tullut takaisin... Vai ottiko sitä pattiin kun en juossutkaan ja se vaan yritti pomppia joka suuntaan - en tiiä. Pakkasin koiran autoon ja vannoin taas kerran sen lähtevän rukkasiksi. Pikkasenko pahalla mielellä olin ja ja yhtä pahalla mielellä siis Kuopion kisoja kohti. Ei luvannu hyvää tämä tempaus... Lopuksi pyysin saada mennä Ossin kanssa radan vielä kerran, ettei nyt ihan p-maku jää... Malttoi startissa mutta muuten sitten... Ei se edelleenkään kuunnellu kovin hyvin ja teki kaikki mokat (toki vaikuttaahan siihen sekin, et ohjaajan pinna oli kireellä ja äänensävy ja eleet sen mukaiset...), hyppi kontakteja, sössi kepeillä jne... Mutta vähän saatiin korjattua sitä katastrofia. Mutta tuloksen tästä radasta siis hylky. Lapset oli tosi pettyneitä kun ei saatukaan lisää palkintoja...


Ja oikeesti, vähänkö mua nyt pelottaa lähteä lauantaina kisoihin, kun tällainen tempaus nyt alla!!!! On toi koira kyllä nyt illalla ollu vähän nöyrää poikaa - pikkasen ku korottaa ääntä ni koira tottelee... Mutta miten oli upeat treenit maanantaina ja nyt taas kaikki pielen. Näinköhän mun tarvii muuttaa tavoitteemme agilityssa, että nousemme kakkosiin 5 vuoden sisällä. On sen verran kökkö fiilis tällä hetkellä.

Kauhukakarat

Olipa sitten pari tuntia ennen treeniä sellainen ukkosmyrsky ja vesisade, että ajattelin jälleen kastuvani. Mutta kuin ihmeen kaupalla keli kirkastui puoli kahdeksaan mennessä. Piti ottaa pojat (=kauhukakarat) jälleen mukaan treeneihin, eikä ne meinannu oikein jaksaa ja riekkuivat sitten siihen malliin... Ja sitten taas mutsin pinna lyheni samaa tahtia. Mutta saatiin kuin saatiinkin treenit läpi.

Ossi oli tänään Ficon parina ja ensin paikallaolossa. Siitä ei kyllä tullu oikein yhtään mitään. Oli kauhean malttamaton, vinkui, kuikuili ja nousikin useasti. Ja kun menen vapauttamaan ennakoi istumaan ennen käskyä. Tähän tarttee vissiin kiinnittää huomiota.
Sitten vuoron vaihto ja Ossi baanalle. Heti kun aloitettiin seuraaminen iski Iivarille tietty pissihätä... Eikun koira maahan ja puskaan ;D Tästä hätätilanteesta selvittyämme jatkoimme seuraamista (niin remmissä kuin ilmankin), täyskäännöksiä, kulmia ja rytminvaihdoksia. Minusta ne kaikki meni tänään oikein mallikkaasti. Seuraaminen on ehkä hieman pomppivaa mutta kontakti on mielestäni hieman parantunut.
Jäävät liikkeet meni ok. Istu tarvitsi kaksi käskyä, mutta pysyi istuen! Ei siis mennyt maahan tällä kertaa, muuten kuin käskystä. Myös luoksetulo oli hyvä, hieman vinosti edessä, mutta muuten. Eli tänään oli koiralla hyvä treeni, ohjaajan pinna hieman kireällä lasten takia...

ps. Kirsi. Rupesin tossa just laskemaan et ei mulla nyt kyllä onneks ihan aina ole torstaisin iltavuoroa... Sitä vaan on jo niin tottunut et Tero käy torstaisin, ettei ole tullut edes muu enää mieleen kun ei koko kesänä ole itse jäljellä käynyt... Osaisinkohan edes lukea Ossia siellä enää??? Mutta jospa se teidänkin Tero innostuisi kaveriksi metsään kun ei tartte yksin "akkojen" kanssa olla...

Uitettukoira...

... ja hieman agilityäkin. Olin kyllä jo ihan varma, että joudun treenaamaan yksin, sillä keli oli todella harmaa. Lapset olivat mukanani ja söivät tuttuun tapaa iltapalaa paikan päällä. Ja iloiseksi yllätykseksi Mirja & Jero kurvasivat paikalle ja näin saatiin kontaktiakin kentälle.
Oheinen rata pistettiin pystyyn ihan omasta päästä ja kuinka ollakaan, kun kaivettiin koirat autosta alkoi vettä tulla sellaisella "kevyellä" otteella... Eipä siis aikaakaan kun olin kalsareita myöden märkä. Ossiahan se ei haitannut, olisi lisäksi halunnut vielä makoilla kuralätäkössä....
Tässä siis radastamme se ensimmäinen versio. Lisäksi pyörittelin tuota monella muullakin tavalla, ohitellen esteitä (houkutuksien vastustaminen ja oma ohjaus pääroolissa), muutaman vaikean kulman kepeille otin (ja otimme siis useampaan kertaan ennen onnistumista...), putkeen lähetyksiä jne... Oli hyvä ja tehokas treeni ja sateesta huolimatta jaksoimme melkein tunnin riuhtoa. Toivottavasti keskiviikkona pääsemme mölliageihin ja saamme kisamaisen treenin ennen lauantaita...


Viikonloppuna olimme vierailulla ukilla sekä juhlistamassa veljeni häitä. Perjantaina Ossi oli ihan onnessaan ukilla kun sai taas leikkiä Julle-pojan kanssa. Niillä kyllä leikki sujuu hienosti ilmaan mitään kähinöitä.
Lauantaina Ossi joutuikin sitten istuksimaan häkissään melkolailla, kun sitä ei todellakaan voinut juhlapaikassa päästää irti, vaikka ne maalla olivatkin... Olisi ehken ollut kakut sun muut pöydiltä syötynä, vieraiden vaatteet kurassa jne... Ossi kyllä osasi ottaa häkissä oleilun rauhassa ja ilon irti sieltä päästessään. Vetivät sellaista rallia talon Iita koiran kanssa, että oksat pois... Siinä karisi kyllä kaikki jäykkyys jäsenistä. Kerran piti Kristianin kanssa räsähtää, mutta sitten leikki sen ison mustankin kanssa sujui. Ja meidän heppahullu koira... Pulleana poikana tuli aina aidan viereen niitä katsomaan, hetken tuijotus ja sitten kauhea haukunta ja pakittelu paikalta ;D Pikkasen nauratti seurata sitä touhua. Kissoista toinen sai olla rauhassa mutta liekö toinen ollut väärän värinen, sillä se sai melkoiset kyydit Ossin lähdettyä kissajahtiin...? Mutta juhlissa oli hauskaa ihmisten lisäksi myös Ossilla. Voisi sanoa että hieman erilainen viikonloppu.

Oi oi

Voi apua! Vähänkö oli ihania pentuja Emman laatikko pullollaan... Mustia ja ruskeita suloisia pieniä palleroita. Horjuvin jaloin jo hieman kuljettiin. Kovasti äänekkäästi unta nähtiin. Mikä tuhina ja varmaan kohta kuhina... Mä olen ihan myyty...

Torstai & jälki

Tän päivän treenistä ei sitten kovin kummoista selostusta saatu... Vihkossa seuraava: "250 m jälki taimikkoryteikössä. Hyvin seurasi jälkeä, mutta 3 keppiä jäi metsään." Että silleen, en myöskään saanut sepustusta mikä meni pieleen...? Jotain vaan ryteiköstä ja silleen - siis kai se sitten haittasi tänään Ossin työskentelyä.

Poikien treenatessa mamma pesi auton juhlakuntoon (ja varkilla sataa huomenna, niin että työni valuu hukkaan), pakkasi laukut ja sitten ollaankin valmiita hääjuhliin lähtijöitä... Mennään majailemaan ukille Kuopioon joten Ossista tulee "citykoira" pariksi päiväksi. Ja sunnuntaina sitten palataan pennun tuoksuisina kotiin. Saa nähdä ehditäänkö treeneihin vai ollaanko liian lumoutuneita pennuista ja unohdutaan niitä katselemaan... On mutten tosi ihanaa päästä vihdoin katsomaan, lapsetkin on ihan tosi innoissaan. Ossin toisella tyttöystävällä Irmalla on noin 3 viikon päästä laskettuaika. Joten jännityksellä odotellaan minkä näköistä natiaista sieltä putkahtaa... Harmi vaan että ne pentuset on niin kaukana ettei ihan asioikseen viitsi sinne lähteä katsomaan.

Muoks. 11.8.
Vaan on se hyvä kun Viivin ja Selman blogista voi lukea meidän treenikuulumiset... Sieltä onkin lainattu seuraava kuvaus (ihan omin luvin lainasin, Kiitos Viivi): "Minä tein Ossin jäljen, joka ei ihan onnistunut suunnitelman mukaan mutta jälki kuitenkin. Ryteikkö oli niin tiheää taimikkoa ja hakkuualuetta ettei suoraan käveleminen onnistunut mitenkään. Janan tekeminen oli hankalaa kun tiheikössä ei ollut oikein "vapaata" kaistaletta tarjolla Pari kertaa meinasin olla nenällään, eikä suuntavaisto ollut ihan kondiksessa. Nooh haastatta Ossille. Kun Tero lähetti Ossin jäljelle ensimminen kommentii oli "miten tuosta pääsee läpi"..heh. Ossi kyllä jäljesti hyvin vaikka kolme keppiä nousi. Hyvää työskentelyä ja hienosti se veti ryteikköjen ja tiheikön läpi. Ei paljon haitannut vaikka joutui hyppimään kasojen yli. Terolla taisi olla suurempi tekeminen kestää sen perässä..ja minulla kestää kaksikon perässä kaatumatta"

Rivitanssia & sauvakävelyä

Oikeesti, täähän ei nyt liity Ossin kanssa treenaamiseen kuinkaan, mutta pikkasen aamupäivällä nauratti, kun Ossi tuossa lattialla pötkötteli ja katto mua, ja aatteli varmaan et nyt toi mamma on ihan lopullisesti seonnu!!!! Treenasin nääs vähän rivitansseja tulevaan viikonlopun juhlaan ;D (varokaa vaan juhlaväki, täältä tulee treenattu tanssija... joka kyllä sekoaa omiin koipiinsa...) Oikeesti, että voi koiralla olla hyvä ilme!

Illalla kävinkin sitten heittämässä Ossin kanssa reilun tunnin sauvakävelylenkin. On se vaan nohevasti oppinut kävelemään reunassa ja pois sauvojen ulottuvista (on vissiin muutaman kerran "saanu sauvasta" kun on jääny jalkoihin törttöilemään).

Tiukkaa teki

Tänään oli tottistreenit yhtäaikaa agilitaajien ollessa viereisellä kentällä... Olipa ihan sikapaha paikka Ossille. Kauhean vinkuminen ja radalle päin veto koko ajan. Ajattelin ettei treenistä tule varmaan yhtään mitään, mutta hyvästä malttitreenistä meni sitten kuitenkin. Ensin oli paikoillaolo. Se oli tällä kertaa melko lyhyt, johtuen juuri tästä pahasta häiriöstä ;D Pari kertaa nousi seisomaan, mutta putosi takaisin maahan heti kun käännyin katsomaan. Ei kuitenkaan sännännyt paikoiltaan minnekään. Joten ihan ok ottaen huomioon poltteen ihan muualle...

Henkilöryhmä otettiin kiinni ollen. Meni hyvin ja poikkeuksellisesti taskussani oli lihapullia jotka maistuivat paljon paremmille kuin iänikuinen makkara. Seuraaminen, kulmat ja täyskäännökset otettiin irti ja ne meni todella loistavasti tänään. Eikä epäilyistäni huolimatta edes vilkuillut "töiden" aikaan agiradalla, vaikka sitten sitäkin kauheammin kun ei mitään juttua suoritettu. Sitten otettiin vaan A:ta (ilman noutoa) muutama kerta (ei ihan sitä kisajyrkkyyttä, muta agin A:ta jyrkempi) - no problem ja muutaman kerran hyppyjä ilman noutoa - no problem. Näillä esteillä näkee kyllä niin hyvin Ossin poltteen ja sähäkkyyden. Tekee ihan kaksisataa lasissa, ei malttaisi odottaa komentoja ja hypyssäkin ohjaaja nauroi, että kääntyi jo ilmassa päästäkseen äkkiä hyppäämään takaisin päin. Varmaan agilityn treenamisella osuutta asiassa myös, kun se on niin mieleinen juttu Ossille. Hienot treenit ja oikeastaan aika hyvä, että oli Ossille niin pahaa häiriötä. Oli mukava huomata, että toimii sellaisessakin tilanteessa jos haluaa ja ohjaaja on vaan riittävän tiukkana. Vaikka kyllä mua oikeesti joskus ihan pikkasen hävettää se miten kovaa tolle pitää karjaista... Mutta kun se ei oikeesti kuuntele sellaista pientä piipitystä...

Ihan rikki

Pikkasen on paikat kipeenä mammalla tän päivän treenin jälkeen. Ei paljon venyttelykään auta kun kolottaa polviin, lonkkiin ja selkään. Eli agikentällä painettiin kolmen koirakon voimin, melkoista tehotreenausta jälleen. Teimme oheisen Jan Vesalehdon radan, sillä vaihdoksella, että A:n (nro 7) tilalle laitettiin pöytä sekä putki nro 5 taivutettiin juuri toisin päin, niin että suuaukot oli "piilossa". Rimat oli osittain 65 cm ja osa alempana. Niitä tippuili välillä ja pöytä oli vaikea (ei olla paljoa treenattu) kun vauhtia on ihan liikaa, aina menee pitkäksi tai sitten ei muuten vaan malttanu pysähtyä siihen päälle. No, lopulta se jo meni ihan ok. Nurinpäin olevan putken haki hienosti, samoin kepeillä oli ihan huipputyöskentelyä ja ihan itsenäisesti haki niiden alun. Vaan on se sellainen kuumakalle kun suu vaahdossa huutaa... Välillä ärsyttää.

Toiseen starttiin muunneltii rataa hieman ja kierrätettiin alun hyppyhässäkkää hieman erilailla. Vaan ihan hyvin koira luki ja eteni kaiken kaikkiaan tänään. Lopuksi vielä tehtiin ihan muutama "yksittäinen" juttu, kuten pelkkiä hyppyjä tms. mitä kukakin koirakko halusi treenata... Mutta vähän pistää taas jännittäen kisat reilun viikon päästä. Kun välillä kaikki sujuu kuin unelma ja toisena päivänä mennään taas ihan penkin alle. Kun se nyt edes malttaisi lähdössä lupaa ;D

Ahkerat tottistelijat

Tänään treeneihin saapui innokkaat treenaajat Ossi ja Selma... Siis herää kysymys innokkuudesta, vai liekö kuitenkin paniikkitreenaajat kun koira ei istukaan ;D ja BH-koe vaan uhkaavasti lähestyy...
No, koska muita ei siis tullut päätimme ottaa yhteisen paikallaolon lopuksi. Ossi treenasi ensin. Seuraaminen, kulmat ja täyskäännökset meni ihan ok. Pikkaisen se vaan jätättää seuraamisessa mutta tulee kuitenkin. Liikkeestä istu meni kentällä hyvin. (Mutta kun päästiin kotiin ja otettiin sitä niin eipä enää sujunutkaan. Vaikka miten eri äänellä komentaa niin maahan läjähtää -MASENTAA!!). Liikkeestä maahan ja 'tänne' sujuu. Niissä ei siis ongelmaa. Mutta millä ilveellä tuo istumisen saisi varmaksi??? Lopuksi otin muutaman noudon. Ja ilmeisesti tiistaina kotona otetut parikymmentä toistoa ovat tehneet tehtävänsä - tänään tuli kapula käteen asti! Kerran tiputti aiemmin, mutta sain sen nostamaan ja antoikin sitten käteen sen. JES.

Sitten oli Selman vuoro ottaa omat liikkeensä. Ja sen jälkeen veimme koirat makuulle, melko lähekkäin toisiaan ja poistuimme itse melko kauas. Olimme koiriin päin. Tämä oli PIIIIIIIITKÄ ja hyvä treeni. Käytiin 2 kertaa välillä palkkaamassa ja aina vaan jatkettiin paikoillaoloa. Selma otti lunkisti niin Selmamaiseen tyyliin, Ossi pyöritteli päätään enemmän kun kentällä treenasi yhtäaikaa joku kultainennoutaja, joka mokoma sai hakea kapulaa ja hyppiä, kun Ossin piti pysyä maassa. Vaan hyvin pysyi. Oli hyvä treeni. Tosin noita istumisia pitää vissiin ruveta ottamaan vähän joka välissä kun koira on lähettyvillä. Ja sinne kaupunkiosuuttakin treenaamaan pitäisi joku kerta selvitä...
Eilen Ossi muutes pääsi pitkästä aikaa oikein kunnon lenkille Teron kanssa.