Hierontaa

Tänään olikin koirilla rentouttava päivä, saimme fyssarin tai hierojan (miten sitä nyt sitten nimitetään) kotiin. Ensin käsittelyyn päsi Aki. Heppu osasi olla yllättävän rennosti ja hötkyilemättä. Minä olin epäillyt... Mitään ihmetä ei löytynyt. Reidet pikkasen kireät ja yhdestä kohdasta lantiosta hieman. Hyvin laukesivat ja poika nautti. Venyttelyistä ei tykännyt, etutassuja ei saatu eteenpäin, ei sitten millään. Jossain vaiheessa voisi Akin selän kuvata, Kirsi näet havaitsi että yksi nikama selässä on ihan eri tasolla kuin muut. Mietimme, että on voinut olla aina tai sitten tullut siinä auton alle jäämisessä pari vuotta sitten. Mutta nyt ainakaan se ei haitannut Akia ja liikkui normaalisti. Eli siis, koirani viilaa mua linssiin siinä hyppyasiassa :D

Ossi osasi kanssa käyttäytyä, onhan se ollut kerran aiemminkin hierottavana. Silmät vaan luppasi. Yhden kerran hyppäsi ylös ja vähän varoitteli kohdasta (reisi), mutta sekin saatiin auki. Ossilla oli niska vähän jumissa - kuka käskee vetää hihnassa? Sekä reidet ja ristiluun vieressä hieman jumitusta. Kaikki paikat antoi hieroa. Jumit aika tyypillisissä kohdissa agikoiralle ja itseasiassa samat kohdat kuin edellisessä hieronnassa.
Mutta oli helpottavaa kuulla, ettei kummallakaan mitään pikkujumia kummempaa. Josko parin kuukauden päästä uudelleen...?

Olihan meillä treenitkin

Päivitykset tippuilee nyt vähän myöhässä... Mutta oli meillä normaalit tiistai treenitkin 26.4.
Ossin treeneissä vetovuorossa oli Henna. Pari treeniä mentiin (ympyrät/neliöt). Radalla oli kinkkisiä paikkoja ja vielä kun ohjaajan pinna oli vähän tiukalla, niin Ossin kanssa meinasi kyllä mennä ihan plörinäksi... Ei oikein jaksa muistellakaan kun oli niin kökkö fiilis... :( Silloin ei kyllä pitäisi treenata.

Aki treenasi viimeistä kertaa Samin ryhmässä, ainakin toistaiseksi. Samille kiitos! Kartturia tosin harmittaa - juuri kun oli päästy hyppyongelmaan käsiksi niin astuu voimaan uudet ryhmät ja aloitan selittämisen uudelle koutsille. Aki myös siirtyy treenaamaan torstai-iltaisin.

Pääsiäistreenit

Luulisi että viikonloppuna sai agista tarpeekseen, mutta mitä vielä. Tänään suunnattiin ratatreeniin innolla.... Rata vaikutti etukäteen melko haastavalta. Mutta minusta suoriuduimme melkoisen hienosti kummankin kanssa vaikka varmaan kisaväsymys painoi vähän kaikkia. Oikeastaan sen verran vaikutti, ettei ohjaaja enää muista missä mahtoikaan olla vaikeimmat kohdat.

Mämmikarkeloissa

Pitkäperjantaiaamuna kello soi 3:05 aamupalalle. Titi ja koirat saapuivat vaille viisi, kamat autoon ja menoks. Lähdettiin porukassa kisareissulle Joensuuhun. Poks ja Joa olivat yhdessä pistäneet mämmikarkelot pystyyn, kummallekin koiralle yhteensä 4 agilitystarttia.

Perjantai, tuomarina Tuija Kokkonen:
Aki 1A:
Ihanneaika oli 54 sekkaa ja rimat 55 cm. Maneesin pohja melko pehmeä, kuten ennenkin siis... Kauhistuin kun näin pöydän radalla, eihän me olla treenattu sitä ollenkaan riittävästi... Aki lähtöön ja menoksi. Se eteni tosi kivasti eikä pöytäkään tuottanut ongelmia. Tosi loistavaa menoa. Koira eteni ja nolla alla. Kunnes renkaan ohi vedettiin niin komeasti... HUOKAUS. Unohtuiko käsky vai mitä ihmettä tein? Tuloksena 5 vp ja ihan himppu yliaikaa (voi mahotonta mitä lyllerrystä - ohjaajalla siis...) Sijoitus kuitenkin hienosti 5./26
Näin oli kisat polkaistu käyntiin.

Aki 1B:
B-kisan alkuhyppelyt olivat meidän kammo. Siinä oli juuri sitä ohjaajaa stoppaavaan liikettä... Huokaus. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun minun vauhti hyytyi niin Aki se vaan rupesi istumaan kolmoshypyn taakse ja heilutteli häntää. Useamman yrityksen vaati hypätäkseen. Sitten mentiin ohi kuutoshypyn, sössittiin kepit yms ei-niin-hyvää-aksaa... Joten putkelta 11 tempaisin suoraan maaliin, kun tuntui ettei oikein suju ja Aki jumitti hypyillä. Eli tuliaisina se niin tuttu hylly!

Ossi 2B:
Sitten Ossin vuoro. Sanottakoon heti, että harmi ettemme saaneet tätä suoritusta videolle. Oli nimittäin niin upeaa menoa...
Ihanneaika oli 44. Ja tuttuun tapaan taas (ARGH,MURR) herra taas varasti lähdöstä. Mieletön pelastus ja niin matka jatkui. Meni upeasti puomille eikä elkeitäkään houkutusputkeen menosta. Nyt oli tosi upeat kontaktit. Ja sitten kun ne toimiin niin -pylly- rima 16 räpsähti alas. Viisi virhettä ja sijoitus 2./19 Oli kyllä niin upeaa menoa että tuo vitska se vasta harmittikin. Oli taas nolla niin lähellä. Vaan kuitenkin niin kaukana... Tuomari muuten kehaisi palkintojen jaossa miten upea koira mulla on ja ihmetteli miksen kuulu LAUn valmennusrenkaaseen. Kylläpä lämmitti mieltä!

Ossi 2A:
Seuraava startti. Ja herra varastaa taas. Ja minä sain taas pelastettua. Puomin alastulolta viitonen. Sitten vissiin joku tyhmä ohjausmoka kun koira tulee hyppyjen 14 ja 15 välistä. Ehti tietty koskettaa A:ta ja HYLLYhän siitä tuli. Muuten oli kyllä ihan mukavaa menoa.

Vaikka kisa-aamu alkoikin aikaisin, jaksoimme hotellilla syödä pitkän kaavan mukaan, oikein kuoharin kera. Sitten otimme pienet tirsat ja niin vaan yöllä kampesimme itsemme vielä yökerhoon katsomaan Laura Närheä. Joka muuten on aika loistava laulaja... Lauantaina saimme nukkua hieman pidempään ja aamupalan jälkeen vielä tirsoille, sillä kisapäivä alkoi vasta iltapäivällä.

Lauantai, tuomarina Eeva-Liisa Pohjanen:
Ossi 2A:
Lauantaina ekana radalla Ossi ja tuomari oli meille uusi tuttavuus. Melko vaikeita ratoja ja tiukkoja aikoja (etenkin ykkösille). Ossi peeveli varasti taas lähdöstä. Sanokaa nyt hyvät ihmiset mistä tämä ongelma on taas putkahtanut pinnalle ja mitä tälle voi tehdä??? Ärsyttää.
Korjaus ja haki kepit hyvin, mutta lopetti ne jostain syystä kesken. Kun kiepautin huolimattomasti takaisin keppien alkuun, niin ehti hypätä pituuden välistä. HYLKY!!! Mutta loppurata oli sitten hyvää menoa ja kontaktitkin otti. Tekisi mieleni sanoa, että saakutin Ossi-possu. Ellei varastaisi startista niin olisi aikas hyvää meinkiä.

Ossi 2B:
Lähtö oli pikkaisen nopea, muttei ihan niin räikeää varastamista kuin muut startit, hyvää menoa, kunnes pikkaisen huono ohjaus A.lle ja lähdin samalla leikkaamaan. Ossipa pyörähti alas ja kielto. Tksi rima kolahti ja meidän tuurilla tietty tuli alas asti. Mutta meno oli ihan loistavaa. Ossi oli liekeissä. Ei edes yrittänyt A:lle vaan meni oikeaan paikkaan, eli putkeen. Keipeille oli ihan mahti meno!
Pikkasen muikeena voittopallilla :) Voitto se on epämääräiselläkin tuloksella. Aikavirhettäkin siis saatiin 3 sekkaa. Mitä kyllä jäin miettimään, että missä me se tuhrittiin... Ratavirheitä 10 ja tulos 13. Jolla siis tänään voitto!!! 1./19 Että ei se sit muillakaan sujunut jos tällä voittaa. Tuomari totesi palkintojenjaossa, että nolla oli niin lähellä...

Aki 1A:
Tuomari oli päättänyt laittaa sitten ykkösluokkalaisille rimatkin 60 senttiin. Siihen vielä tiukka ihanneaika ja vaikeita kohtia radalla - jopa ohjaajat hikoilivat rataantutustumisessa. Saatiin Akin kanssa 10 virhettä ja hieman yliaikaa. Aki taisi loikata puomin alastulon yli ja muurin pala kopsahti alas. Lähdössä oli pientä pelastuksen makua, kun koira oli jo menossa väärää estettä kohti (putkeen) :) Mutta kivasti kaikenkaikkiaan teki ja hyppäsi (eilisestä jumituksesta ei tietoakaan, muurilla hieman empi mutta meni kuitenkin. Olin ihan tyytyväinen. Sijoitus 4./17 ja mainittakoon, että radalta tuli vain 6 tulosta makseissa...

Aki 1B:
Viimeiseesä startissa mentiin sitten normaalilla hylly-saldolla. Saimme kolme kielto. Yksi tuli kun paineltiin pituuden ohi, toinen tuli kun meinasin puomilla polkaista leikatessa ja Aki väisti. Kolmannesta ei oikeestaan oo haisua, mutta mitä väliä. Muuri sentään oli ihan loistava tänään.

Lauantain kisat päättyivät sen verran myöhään, että olimme vielä toisen yön hotellissa. Titin kanssa olimme erittäin iloisia ja onnellisia siitä, kuinka hienosti pojat x4 osasivat käyttäytyä. Ossikin joka rähjää kaikille oli niin nättiä ja hiljaista poikaa. Mahduttiin kaikki jopa samaan hissiin. Tällaisia reissuja vaadimme lisää vaikkei oma tulostavoite nollien metsästyksessä täyttynytkään. Mutta kivaa oli!!!
Valokuvista ja videoista iso kiitos Titille!!!

Bäkläppii yhdellä aivolohkolla

Jep jep. Ei kuullosta kovin onnistuneelle *virn*
Ossin ryhmässä treenattiin siis bäkläppiä. Tai miten se nyt hienosti kirjoitetaankaan... Melkein onnistui yhden aivolohkon omaava koira... Lähti takaakierrolle (välillä tosin irtosi muurille ja ihan muuallekin) ja sylkkärikin onnistui paikoitellen. Molemmin puolin. Oikea puoli sylkkärissä meille vaikeampi. Ja jostain kumman syystä Ossi ihan oikeesti kääntyy todella epäloogisesti ohjaajan kautta!!! Kuivaharjoittelu esteettä sujui, mutta kun lisättiin este rupesi koira kääntymään väärää kautta. Samikin totesi ettei ymmärrä ja käski treenata kotona ;D Mutta muuten mulla oli oikein innostunut koira mukana.

Akin ryhmässä oli pikkuinen ratapätkä. about oheinen (piirsin ulkomuistista). Kepit ei niin helpossa kulmassa (meille), t-hyppy (muurin jälkeen) ja vähän kontakteja (keinu ja A). Ihan kivasti suoriuduttiin noin kaiken kaikkiaan... Keinun älkeen pieni vekkaus niin linjautui suoraan hypyltä putkeen. Taas oli havaittavassa tuolla ennen A:ta että kun miun vauhti stoppaa niin stoppaa Akikin. Nyt pitää vaan muistaa liikkua kisoissa koko ajan... Mämmikarkeloiden aikataulut tuli ja aikasta myöhään lauantaina vika rataantutustuminen (20:25 arvio...). Päätimme jäädä Titin ja koirien kanssa toiseksikin yöksi Joensuuhun ja ajella vasta sunnuntaina kotiin. Starttaammee siis pe & la. Huoh. Jokohan jännittää?

Vaalisunnuntai

No jopas otsikko repesi. Mokomat vaalit ei meidän aksailuihin vaikuttaneet kuinkaan, vasta treenin jälkeen ohjaaja polki arpomaan numeron lapulle... Mutta siis, Ida oli tuonut mukanaan Marjut Pullin koulutuksesta seuraavanlaisen radan... Ei ollut helppo ei, etenkään Ossin kanssa. Etenkään kun ohjaajalla itsellään oli taas vähän huono sunnuntai noin mielialan takia.

Ossi siis ensin. Heti ekalla yrittämällä loikkasi komeasti puomin alastulokontaktin yli... Eikun uudelleen. Kepeille kauniisti ja 5 hyppykin suoritettiin ok. Kompastuskivi tuli hypyn 7 kohdilla. Millä jarruttaa ja kääntää niin että hyppää 8 oikein. Räpellystä. Seuraava ongelma. Ohjaaja ei millään ehdi pinkoa putken vieressä ollakseen ajoissa ulostulolla ohjaamassa 11 hypyn takaakierrolle. Ärräpäitä. Leijeröinti kahdeltatoista putkeen ei onnistu vaan koira hyppää aina houkutusesteen. Lopulta saateltava paremmin tuon vale-esteen ohitse. Pinkoo pinkoo ja silti ottaa koiran vasemmalle puolelle putkesta. Eihän se voi onnistua. Kun ottaa oikealle (ja on pinkonut riittävän lujaa putken suulle) niin linjaus 14 ihan pyllystä... Vääränhän se hyppää... Korjausta ja saadaan menemään. Ohjaaja on kieltämättä jo itkun partaalla (johtuen sunnuntain muusta fiiliksestä).

Pieni hengähdystauko ja Akin vuoro... Vein puomin alastulolle nakkia alustalla, vahvistamaan kontaktia. Kepeillä en malttanut ohjata joten jäi vähän väliin pujotteluja. Uudestaan... Myös Akille tuotti hieman ongelmaa tuo 7-8 hypyt. Siinä mielessä lähinnä, että kun ohjaukseni oli sellainen että vauhtini stoppasi niin niinpä stoppasi Akikin ja istuskeli taas sen hypyn takana. Muuten teki aika kivasti ja muistin viedä 12 hypyltä riittävän pitkälle niin meni putkeen nätisti. 14 hypylle mentäessä taisi kopauttaa sen viereisen hypyn ekaksi. Mutta muuten teki ihan ok. Toinen suoritus heti perään meni jo hieman sujuvammin.

Pieni tauko ja Ossi uudelleen. Toka suoritus oli lentokeinuja lukuunottamatta huomattavasti parempaa. Mutta eka radan jälkeen mietin että mahtaak kisoista tulla mitään... Onneksi on vielä tiistain treenit ja torstainakin olen varannut hallin kontaktien tekemistä varten =D

Taitajia treeneissä

Tänään suuntasin aamulla hallille. Heidi ja Salma olivat siellä myös ja päätimme lyödä hynttyyt yhteen ja treenailla kimpassa. Kyllähän se niin on paljon mukavampaa ja antoisampaa kun toinen kommentoi virheisiin. Joten kiitos treeniseurasta Heidi!

Rata oli melko simppeli, kontaktit ja muutamia takaakiertoja. Molemmat pojat teki oikein kivasti, Ossi jopa huipusti. Kontaktit meinasi aluksi unohtaa joten niitä piti vähän muistutella, sitten nekin sujui oikein mallikkaasti. Akin kontakteihin kiinnitin huomiota, namit oli alastuloilla. Ettei vaan ala loikkimaan yli kun tuota vauhtia nyt kuitenkin jo alkaa olla, ainakin aika-ajoin.

Ossi ohjautuu todella herkästi. Tuossa A:n jälkeen takaakierrolta tultaessa oli milloin A:lla, keinulla jne... Niin kauan kunnes ohjaaja sai rintamasuunnan oikeaksi. Tein ekalla kierrokselta A:n vasemmalta puolelta, mutta toisen kierroksen kokeilu osoitti, että Ossin kanssa toimi paremmin A:n oikealta (A:n ja keinun välissä siis) puolelta. Sain takaakierronkin kympille ohjattua paremmin. Näin tehtynä ei myöskään haitannut vaikka olin myöhässä ja saatiin kepeille meno paremmaksi (ei ehtinyt tulla pyörähdyksiä eikä muuta sähellystä). Ja itse asiassa, taisipa olla Akinkin kanssa paremmin sujunut ohjaus tuolta oikealta.
Akin ekassa suorituksessa huomasi jälleen sen, että jos ohjaajan vauhti tökkää niin herra jättää hyppäämättä ja istuu esteen taakse. Rimat oli tarkoituksella 60 cm ja kun sain omat jalat pelittämään niin eteni koirakin. Aki veteli kunniakierroksia viimeisen hypyn ympäri ennen hyppäämistä =D Se on ihan toope kaveri.
Vaan taas se tuli todistettua: hyvä treeni - parempi mieli.

Ohlalaa mitkä treenit

Kerrankin molemmilla koirilla nappiin menneet treenit joita ohjaajakaan ei saanut pilattua ;D Eikä Akin hypyissä ollut mitään vikaa, eikä kertaakaan kieltäytynyt. Mikähän ei huvita rimakammo sillä tosiaan oli Kouvolassa...
Oikealla ensin Ossin treeni, mix-ohjaustekniikoista (Ida Forsell-Tattari). Kun sain treenin sähköpostiin nielaisin kaksi kertaa ja pyysin Idaa hankkimaan illaksi ambulanssin. Olin varma, että kompastun itseeni tai jotain.
Mutta Ossilla oli mahtava tiistai eikö ohjaajakaan ihan pöllö ollut. Liitelimme tosi upean suorituksen eikä kurveissakaan ollut ongelmaa, Ossi ei sinkoillut suoraan seuraavalle esteelle vaan kuunteli ja katseli ohjausta. Ja hienosti meni tuon putken takana olevan hyppyhomman vaikka itse jäin ohjaamaan putken eteen (en mennyt hyppyjen ja putken väliin). Oli mahtava olo kivoista suorituksista.

Akin ryhmässä Sami lupasi ensi viikolle pullakahvit jos kaikki vedämme radan nollilla läpi. Iso lupaus jota todennäköisesti ei tarvitse lunastaa - ryhmämme ja itseni tuntien. Treenissä ei ollut mitään isompaa ongelmaa. Alastulokontakteihin Sami käski kiinnittää entistä enemmän huomiota, ettei ala loikkimaan yli. Kepeissä saadaan olla tarkkana ja pikkuhiljaa kädenliikettä pienemmäksi ja kokonaan pois. Mustien neliöiden treenissä herra hämääntyi vähän kun jäin 6-putken ulostulosuulle sitä odottamaan että siitä vasemmalla kädellä ohjaan hypyille...
Ja niinhän siinä kävi, ettemme saa pullakahveja, mutta kiva treeni Akillakin tänään.

Kouvolasta kajahtaa - tai sitten ei

Eilen oli kisapäivä Kouvolassa. Kummallakin koiralla kaksi starttia joista toinen hyppäri. Odotukset toiveikkaat. Ensin vuorossa ykkösluokka ja hyppäri. Rimat oli 60 cm ja rata vaikutti ihan mukavalle kun tietää, että Aki kuuntelee ohjausta. Koira starttiin ja menox. Miten niin menoks? Aki istuili rimojen takana ja katteli, et mamma onks mun pakko hypätä häh. Siis niinku ihan pyllystä. Mikään ei sujunu kun jumittiin joka esteen takana. Vasta loppusuoralla alkoi hyppimään paremmin. Eli hylkyhän sieltä tuli ja ohjaaja ei oikein tienny itkeäkö vai nauraako. Seurakaveritkin olivat katsomossa ihmetelleet ja ehdottivat et jos sillä Akilla on selkä kipeä/jumissa. Kaikki on tietty mahdollista, mutta kun miusta Aki ei vaikuta kipeelle. Hyppii kuitenkin autoon, sänkyyn jne. Kun tekihän se saman keskiviikon treenissä mutta rupesi sitten sujumaan. Voiko kyseessä olla rimakauhu?? Koko talvi ollaan treenattu matalammilla hypyillä. Vai oliko ohjauslinjani sellaiset, että vauhtini tökki ja siksi tökki koirakin? En tiedä, nyt tarvitsee seurailla koiraa.

Ennen agirataa hyppyytin Akia ulkona olevilla esteillä 60 cm. Alkuun kiersi siinäkin pari kertaa mutta sitten alkoi loikkimaan. Edelleenkään ei minusta vaikuttanut kipeälle. Mutta kauhea stressihilse oli nuorella herralla, uupuuko siltä kisakokemusta vai mikä mättää? Noh, uusi yritys. Ohjasin Akin 2 hypyn ohi, siitä vitonen. Muurille asti päästiin hyvin ja hypytkin hypittiin. Mutta herra jäi sitten istua nakottamaan muurin taakse. MAMMAA.... Lopulta hyppäsi täysin vauhditta ja ilman ongelmia, että kyse ei ainakaan pomppuvoiman puutteesta ole. Siistä istuskelusta siis kielto. Puomilta olimme saaneet myös viitosen, itse en noteerannut kumpiko kontakti jäi. Kepit aloitettiin väärin ja siinä vaiheessa hylky olikin plakkarissa. Uusi yritys ja sitten ne lopetettiin väärin... Eikun kepit uudelleen ja maaliin. Olihan tää nyt hyppyjen suhteen parempi suoritus mutta aika pyllystä silti. Olin Akin suoritusten jälkeen melkoisen pettyneellä tuulella. Se on ollut se minun tulostoivokoirani. Mutta jostain syystä nyt on mennyt ihan pyllylleen... Eli Aki treenaa nyt muuria ja korkeita hyppyjä treeneissä. Ja vielä niin, että rimat radalla vaihtelevat 55-65 cm välillä.

Sitten olikin Ossin vuoro. Edellisten suoritusten siivittämänä, en oikein jaksanut uskoa seuraavaan kuumakalleeni... Ohjaaja kyllä tarvitsisi ehdottomasti jotain asennemuutosta ja uskoa osaamiseen ja joka suoritukseen täysillä menoa. Jo radan alku vaikutti mission impossible-tehtävälle. Mutta WAU! Meidän alkuhan oli ihan huisin hieno. Ossi malttoi lähdössä (minä kyllä odotin koko ajan koska se ampuu selkäni takaa radalle) ja toimi kaarrokset juuri niinkuin ohjasin. Menin siis kakkosen taakse, blokaten putken suun, vastaanottamaan, nenä ja jalat kohti kolmosta. A:ltakin tuli oikein hienosti neloselle eikä ampunut suoraan viitoselle. Mutta sitten unohdin pitää koiran hallussa ja vitosen jälkeen se ampui takaisin A:lle. Lisäksi katsomo kommentoi myöhemmin, että myös käteni oli osoittanut ylös. Mutta hyvin selvittiin loppuun asti vaikka oma ohjaus hieman hylystä lopahtikin. Komeasti meni putkenkin oikein eikä tuohon houkuttelevampaan päähän. Kontaktit otti. Joku rima taisi pudota. Ossin suorituksen jälkeen, hylystä huolimatta, oli oikein hyvä mieli. Koira oli kuulolla ja toimi komeasti. Voisiko ohjaaja jo uskoa itseensä ja koiraansa. Kaikkein parasta oli, kun ystäväni totesi että sinähän olet alkanut ohjaamaan koiraasi. Että kyllä kai me sitten ollaan jotain opittu viimeisen puolen vuoden aikana. Ja kun oikein pysähdyn miettimään, niin todellakin ohjasin koiraa enkä vaan juossut ja säätänyt. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Ja sitten vielä Ossin hyppäri. Alku oli jälleen "kiva". Mutta koska taas pääsin kakkosen taakse vastaanottamaan, niin sehän sujui kuin unelma. Ja muutenkin mentiin kuin unelma. Siis se tuntui todella mainiolle menolle, tehtiin tosi tarkkaa työtä ja maalissa olin varma nollasta. Voi mikä pettymys oli kuulla kun sanottiin, että ratavirheitä viisi. MITÄ?????? Piti yleisöltä käydä kysymässä mikä se oli. Voi ei, rima 6 oli pudonnut. Yhtään en huomannut sitä ja paineltiin voittajamenolla maaliin. Mutta eipähän tullut löysäiltyä. Ja sen ansiosta tykitettiinkin radan NOPEIN aika. Se tuntui aika makealle. Ja se nolla oli niin lähellä että harmitti kyllä todella kovasti. Vaikka onhan se nyt jo monesti todettu, että tää on niin pienestä kiinni. Mutta ois me se nolla ja ykköspalli jo ansaittu. Sillä ykkösiä oisimme nollalla eilen olleet...
Seuraavan kerran hakkaamme päätä seinään Joensuun mämmikarkeloissa =O

Nahkarottia

Jälleen vapaapäivän kunniaksi lähdettiin aamulla hallille aksaamaan. Tein molempien kanssa pikkuisen rataa joka oli ykköskentällä. Takaakiertoja ja välistävetoja, keppejä ja kontakteja, twistejä ja pakkovalsseja. Meni ihan mukavasti. Akilla oli taas hetken mörkövaihe ja luikki karkuun kun ei voinut hypätä. Mitähän senkin päässä oikeasti aina liikkuu? Liikkuuko mitään?? Mutta päästiin kuitenkin vauhtiin ja hyvinhän se sitten Akillakin sujui.
Itse hajotin käteni, tai peukalonhangan kun joku oli jättänyt ohjurit keppeihin ja ripesin poistamaan niitä. Kivasti repesi nahkalerpake kädestä. Nyt on aika kipeä ja hieman turvoksissakin. Mitenkähän mä tällä kädellä lauantaina ohjaan ;D - hyvä tekosyy taas jos mennään metsään... Eiks ookin?

Päiväohjelmaani kuului myös koirat kesäkarvaan. On se vaan aina niin pölyinen ja karvainen operaatio. Mutta yllättävän hyvin sujui tänään vaikkei avustajani ollutkaan paikalla :) Tuloksena on 2 kaunista nahkarottaa joilla näkyy silmät ja jotka ensi yönä nukkuvat varmaan vieressäni kun niitä palelee moinen karvanmenetys.

vippailee

Ossin treeneissä oli aiheena vippaus ja poispäinkäännös. Rata tehtiin kyllä toisin päin ja muutamia muitakin muutoksia oli (ei vaan jaksanut korjailla)... Poispäinkäännös esim tehtiin samalla kohtaa kuin tuohon merkittykin mutta eri puolelle. Vippaus sujui jos koira malttoi ja oli hallussa riittävän napakasti. Poispäinkäännös toimi yllättävän hyvin kun olin jäljessä niin Ossi aika luonnollisesti hakeutui noille hypyille missä se tehtiin kun putkesta sellaisella vauhdilla ampui...

Akin ryhmässä myös vippailtiin. Lisäksi tein tuolla ylimmällä mutkaputkella sokeaa leikkausta (kauhea sana!!! Kuuluisko olla yhteen vai erikseen???). Alkuun tehtiin vippausta tuossa alakulman kolmella esteellä (putki-hyppy-hyppy-hyppy jolla vippaus), siis tuonne A:lle päin. Aki oli taas menossa vähän haahuilemaan A:lle ja kun komensin liian napakasti tuli stoppi, herra ei voinu hypätä. "Kääk mamma komensi mua". Noh, pääsimme jarruttelun yli ja treeni sujui ihan ok. Vaan edelleen täytyy ihmetellä miten erilailla tuo Aki toimii ja ohjautuu...