Maanantai-illan treeneissä olikin sitten melko kinkkinen hyppäri. Mistä lie tytöt moisen löytäneet. Mamma oli vallan kauhuissaan kun näki radan (piirroksen alaosa) kun oli niin paljon takaleikkauksia ja vauhtia... Huh-huh jo etukäteen. Vaikka yllätyksekseni rata meni melko mukavasti, tai noh. Tänään oli rimapäivä ja niitä räiskittiin alas ihan urakalla. Koiralla oli ihan selvästi liikaa kierroksia ja herra kävi melko kuumana. Piiputti vuoroa odotellessa ja räkytti radalla. olihan siellä semmosta pientä säätöä matkan varrella, mutta ihan kohtuullisesti rata tänään sujui. Ja kepit! Voi miten tyytyväinen olen niihin. Ne Ossi painelee kuin rasvattu salama ja hakee mahdottoman hyvin alun itse.Toinen rata olisi ollut yhtä "kaamea" kuin ekakin, joten teimme vähän helpomman ja mukavamman version. Ja lyhyemmänkin. Piirroksessa yllä. Yllätin itsenikin pysymällä yhdellä vauhtisuoralla Ossin mukana, tosin siinä auttoi se että pääsin ennakoimaan kun koira irtosi hypylle. Lapset oli kentällä kinastelemassa ja kaikki olivat melko väsyneitä kotona. Lapset sammui sekunnissa sänkyyn ja äiskä laittoi makaroonin keitinveteen sokeria suolan sijasta!
Akikin oli agikentällä, mutta melko nopeasti palautin sen autoon, kun kentän reunalla alkoi aivan kammottava huuto... Ei todellakaan jaksanut kuunnella sitä. Ja tarttee siis opetella kiinnisitomista (siis jättää koira kiinni puuhun tms) ja yksin jättämistä, ettei siitä tämmönen haloo nouse. Vaikkei Aki nytkään ollu yksin, vaan Ossi oli ihan vieressä ja pojat oli kavereina kans...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti