Voisiko sanoa, että tänään matkalla treeneihin oli suojelusenkeli mukanamme. Pimeää tietty oli ja tie kaartoi loivasti vasempaan. Onneksi sinne suuntaan niin valot ehtivät näyttää *jarrua!!!!* hirven. Ja ehdin reagoida siis ajoissa. Mutta kylläpä se taas säikäytti. Ja jos tie olisi kaartunut toiseen suuntaan, ei mokoma elikko olisi välttämättä ollut riittävän ajoissa valokeilassa...
Noh, hieman hetken vapisutti mutta onneksi selvisimme treeneihin. Tänään ratana oli kolmosten rata, jossa oli muutamia aika kinkkisiä kohtia meille Ossin kanssa. Alun hyppyhässäkkä piti ohjaamani vasemmalta, ihan vaan siksi että kisoissa toiselta puolelta ohjatessani, olisi hylky heti kärkeen. Hypyt nääs oli sillä lailla, että oikealta puolen startatessani olisi rintamasuuntani kohti väärää hyppyä... Niin siis hieman hankalammin vasemmalta mentiin. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että Ossi oli melko riehakas tänään radalla ja räiski rimoja ihan minne sattuu ja hyppelehti hieman omiaan. Mutta saatiin muutamia ihan ok kohtiakin. Alun kieputukset saatiin lopulta sujumaan. Joskin muutaman kerran ehti koirakin jo irrota ihan väärälle hypylle, kun ohjaaja ei riittävän ajoissa komenna. Että se huono puoli irtoavassa koirassa on, että se mokoma ehtii... Pituudelta hypylle ei meinannut millään taipua, kun oli tulossa rintamasuuntani mukaan oikealta hypyn taakse ja hyppäsi sieltä. Tätä kohtaa jankattiin. Kepit hakee huippishienosti ja ne on varmat. Kontaktit oli jees jälleen. Hienoista malttamattomuutta oli aluksi, mutta lopussa otti tosi komeasti vaikka itse jatkoin matkaa.
Toista suoritusvuoroamme odotellessa ulkona hiippaili selkämme takana iso rotta. HYIIIIIIIIIII!!! Ällöä. Ja mokoma vielä yritti lähestyäkin pari kertaa. Pitäisiköhän ostaa sinne kissa? Ihan puistattaa vieläkin se iso ötykkä.
Aki oli tänään todella positiivinen yllätys. Pääsi estraadille vain kerran, mutta eipä tuota yhtään enempää olisi kehdannut ottaakaan kun niin hienosti teki. Hypyt oli mineillä ja ne sujui. Sujahti putkeen ja kepit alkaa olla jo sujuvat. Toki kädellä pitää auttaa, mutta... Ja mikä hienointa, poju teki renkaan tosi upeasti eikä arastellut yhtään. Parilla ekalla kerralla Hanna piti pannasta ettei lähde kiertämään mutta kun Aki sen hiffasi niin ei ongelmaa vaan sujahti ihan tosi loistavasti läpi - ja monta kertaa. Tästä rohkaistuneena menimme keinulle. Arvelin, että pitääköhän hakea Ossi malliksi, mutta katin kontit. Poikahan pisteli aivan sujuvasti keinua - ja monesti!!! JEE!!!! Hieman pidin pannasta, ettei pääse hyppäämään ja toisella kädellä hieman hidasti keinun alastulovauhtia, mutta muuten mentiin ihan reippaasti eikä tarvinnut enää liimautua keinulaudan pintaan. Että kunhan toi hokasee niin sit tuntuu sujuvan. Tai ainakin tänään sujui oikein mukavasti Akilla!
Treenin jälkeen pesin koirat (ja kirosin sen lian määrää) ja nyt voisikin jo painua koko porukka peiton alle! Joten hyvää yötä kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti