Koirat olivat pärjänneet mummolassa mukavasti. Mitä nyt yksiä vieraita olivat kauhesti pelänneet... Syykin siihen selvisi. Heillä on kotona kettutarha ja koirat vierastivat sitä hajua.
Mutta viikossa tuli koiriakin jo ikävä ja jälleennäkemisen riemu olikin suuri.
Tänään startattiin Ossin kanssa Varkauden kisoissa 3 kk kisatauon jälkeen. Lisäksi treenitaukoa 2 viikkoa ja viikko erossa. Jännitin siis kovasti mitä kisoista tuleekaan. Lähdettiin jo aamutuimaan matkaan, kun lähdettiin Kirsin ja Incan ekoja kisoja kattomaan ja kannustamaan.
Tytöillä meni mahtavasti kun ekasta startista tuli eka nousunolla. ONNEA vielä kerran!!!
Nollajahtia toivoin minäkin, edellisestä kun on kulunut luvattoman paljon aikaa.Tuomarina oli Hannele Lummeranta. Molemmat radat oli mukavia, meille sopivia kun ei ollut suoraa vauhtistarttia. Ekaksi oli B-kisa. Ossi oli lähdössä normaalin innokas mutta satiin silti mukava lentävä lähtö. Ossi oli kuulolla ja teki mahtavaa työtä. Rimat oli 60 cm ja silti pysyivät ylhäällä. Mutta sen verta oli vauhtia, että puomin alastulokontaktilta saatiin vitonen. Toinen vitonen oli täysin ohjaajan moka kun ei käskytä. Koira oli menossa putkelle oikein, mutta ohjaaja oli tuppisuuna joten koira tarkisti, et pitikö tänne mennä ja sai kiellon... Muuten oli aivan loistavaa menoa. Sijoitus oli kympillä viides. Ihan ok, ottaen huomioon, että tuloksia oli kaiken kaikkiaan vain kuusi! Ettei kauhean helppo rata...Toiseen starttiin toivoin yhtä hyvää keskittymistä...
A-kisan rata vaikutti vaikeammalta. Kepitkin oli "kauheassa" kulmassa. Lähtö onnistui taas, siinä oli 3 hyppyä, putki ja kepit. Ja siihenpä matkamme tyssäsi. Ossi tuli renkaan ohi. Ihmettelin ja korjasin. Hyppäsi renkaan, mutta seuraavasta hypystä jälleen ohi. Koetin korjata, mutta taas ohi. Tässä vaiheessa totesin, että koirani on kipeä jostain kun ei hyppää. Niinpä vedettiin hylyksi. A:n ja puomin herra meni vielä, muttei hypännyt. Siihen meni minun nollahaaveet... Mutta eipä kipeän koiran kanssa passaa "leikkiä". Maalissa Ilona tuli katsomosta sanomaan, ettei Ossi ollut ekassa startissakaan ihan itsensä oloinen hypyillä. Silloin minua vähän alkoi huolestuttamaan... Kunhan saan Kirsiltä videon, niin täytyypä tarkastella. Eli kotimatkalle... Särjin siinä vielä oman polvenikin, kun pyörähti jotenkin ympäri. Eli kotiin palasi rampa kaksikko... Tai jotain. Harmitti kovasti, mutta näin tällä kertaa.Nyt seuraillaan Ossia, että onko aihetta hierontaan vai menikö joku paikka vaan eilen kun valokuvattiin hurttia ulkona ja ne juoksenteli liukasta laituria pitkin... Lipsuivat sinne tänne ja hyppivät hankeen... Jos vaikka venähti joku kohta??? Joka tapauksessa vain Aki lähtee treenaamaan maanantaina ja Ossille toivotaan pikaista paranemista. Mutta kyllähän mammaa taas vähän huolettaa. Kun nuo koirat ei osaa puhua et mikä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti