Ohjaaja päätti eilen lähteä treenaamaan, vaikka nenästä tuli vieläkin "sitruunakiisseliä" ja korva paukkui... Saatiin kuitenkin mukavat treenit aikaan vaikkakin hapensaanti oli hieman kyseenalaista aina välillä.
Aki oli kuin toinen koira. Niin reipas ja vauhdikas. Esteet sujui mukavasti, jopa pöytä joka oli joskus taannoin ihan kauhea mörkö. Kepitkin suijui HUOMATTAVASTI sujuvammin. Tuntuu, että mitä valoisampaa maneesilla on ja Aki näkee (??) esteet paremmin, sitä nohevammin poika etenee. Irtosi jo ihan kivasti muutamille hypyillekin ja pussikin sujui ihan ongelmitta. Sukellustyyli sinne pussiin on tosin aika hauska. Aki matelee ihan matalana koko pussi-osan (vertaa Ossi juoksee läpi) MUTTA tuosta kersasta taitaa tulla ihan puomihullu koira! Se yrittää sinne ihan mistä vaan ja jos silmä välttää, niin sieltä sen löytää. Huoh. Vaikka looginen etenemissuunta olisi ihan jossain muualla, niin Akinaattori kyllä löytää puomin mistä vain... Että siinäpä sitä haastetta kerrakseen.
Akilla oli niin huippumenoa ekalla radalla (tehtiin 2 kertaa) ettei nuori herra enää näyttäytynyt tämän jälkeen treeniradalla. Ei viitsinyt pilata hyvää suoritusta, kun tuo on niin pehmis. Jos ois sujunuki sit vaikka tökkien ni ois taas jääny paha maku seuraavaa kertaa aatellen...
Ossilla oli jälleen pienestä tauosta johtuen kova meno päällä. Piippasi kummasti ootellessa. Mutta se on kyllä sanottava, että tuollaisen pienen tauon jälkeen kuumumisesta huolimatta sillä on korvat radalla mukana! Radat sujui hyvin. Pöydän edessä oli pientä hyrräystä kun ei ollut ihan varma minne mennään... Mutta hyppäsi sit lopulta sinne ja jopa pysyi siellä. Siis osasi jarruttaa niin ettei liukunut toiselta laidalta ulos... Oikein mainiot treenit vaikka ohjaaja juoksikin keuhkoissa polttaen :)
Seuraavat kisat on jo katseltuna kalenteriin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti