we are the champions - tai sit EI

Eli menneenä lauantaina osallistuimme seuranmestaruuskisoihin... Ou jee. Tuomarina oli Annika Nisonen. Rata oli simppeli muutamilla kompakohdilla höystettynä. Ossi oli ensin vuorossa. Pysyi lähdössä hienosti. Ohjautui alun kivasti (ja muutenkin oli kuulolla). Kepeille oli hankala kulma ja Ossi ampui väärästä välistä. Viitonen. Seuurava hyppy ehdittiinkin hypätä takaisinkin ja hylky. Muuten kulki kauniisti (pituudella meni vähän poikittain) ja voi miten komee kontakti puomilla. Oli vissiin viime torstain sulkeisista jotain apua. Ihan ok suoritus.



No ja sitten Aki. Voi pojat. Viimeksi mölleissä meni niin hienosti. Nyt ei ihan... Tehtiin miljoona virhettä (ja lopulta hylky) ja Aki hyppi innoissaan minua vasten. Kieltäytyi hypyillä, ihmetteli pituutta ja lopulta käveli sen yli (voi jee!!!), pudotti muurin palikoita YM YM YM... Mutta teki keinun reippaasti ja meni renkaan ihan sujuvasti.
Myönnettäköön, että Akia ohjasin ihan hassusti. Varmaan osittain siksi, että oli vain yksi rataantutustuminen eikä aika riittänyt miettimään kahta taktiikkaa kunnolla. Ja minä tietty vanhasta muistista menin Ossin suoritusta silmällä pitäen. Sitten olinkin Akin kanssa hukassa. Mutta olipahan hauskaa ;D

Eilen jouduin jättämään Ossin treenit välistä sairastessani lentsua ja yskää. Tyhmää. Oisin niin kovasti halunnut mennä. Mutta jos jo pienikin liike hiotti, niin ei viitsinyt lähteä ryntäilemään radalle. Ensi viikolla sitten uudella innolla.

Tänään taas menimme eläinlääkärille rokotuksille... Selvisi, ettei poikia tartte rokottaa ennen vuotta 2012. Ou jee! Ihmettelee vaan (käymäni keskustelun jälkeen), että miksiköhän edellinen lekuri suositteli nelosrokotteen joka vuosi? Ja myöhän tietty otettiin. Noh, koska aika oli varattu niin tutkailtiin pojat sit muuten. Käytiin puntarissa, tsekattiin hampaat (EI hammaskiveä - kiitos DentaStix) ja kuunneltiin sydän. Terveiksi todettiin. Akin vasemmasta korvasta löytyi hiivatulehdus ja nyt hoidellaan sitä pari viikkoa.