Vihdoinkin pakkanen hellitti. Martti siis saapui meille 3.1.2016 ja hetipä alkoi pakkaset. Parhaimmillaan paukkui siellä miinus kolmessakymmenessä. Eipä siinä juuri pikkuherrakaan ulos tarjennut (eikä kyllä nuo isommatkaan turhaa lenkillä vetkutelleet), pikapissit pihalle ja kolmella jalalla sisälle. Vaikka muuten turkki melko muhkea onkin, niin töppöset jäässä. Ja niitä pakkasiahan piteli sitten yllättävän kauan. Mihinkään ihmisten ilmoille ei olla selvitty, mitä nyt eläinlääkärireissu rokotukset hakemaan tehtiin.
Joten eilen sunnuntaina oli aivan mahtava fiilis kun pakkanen oli laskenut alle kymmeneen!!! Vihdoinkin ulos!!! Saatiin Martille leikkiseuraksi Raiku-neiti 11 kuukautta. Lähdettiin tuonne jäälle temmeltämään. Ja kyllä kuulkaa pikkuväellä oli hauskaa. Välillä meno oli jopa hieman vaarallisen näköistä kun saaren rinnettä tultiin turhan lujaa alas...
Lenkin jälkeen saatiin muutamia hyviä vinkkejä mistäs nyt lähteäkään liikkeelle koulutuksessa agilityä silmällä pitäen. Pitäisi etsiä treenipäiväkirja ja sit mennään.... Naksuttelua onkin jo hieman tehty. Istuminen sujuu. Samoin ruokakupille mennään vasta luvalla.
Tänään minulla oli oman agilityryhmän koulutusvuoro. Koska keli oli melko lauha, päätin ottaa Martin hallille tutustumaan. Herra oli tosi reipas, eikä hallissa hajut/muiden koirien haukkuminen pelottanut. Pikkuherra rallasi oikein sydämmensä kyllyydestä parit hepulit siellä esteiden välissä.
Mutta ihmiset, ne ne oli kuulkaa hirweeeeen pelottavia. Jauheesti jänskätti ja pelotti mennä namiakaan ottamaan... Meni sitten kuitenkin, saattoi ehkä hieman kaukaa kurottaa... Mutta nyt täytyy ihan urakalla kuljettaa Marttia ihmisten ilmoilla.
Kotona on tosi nopsaan leimauduttu noihin 2 isompaan, ja kun ovella rapsahtaa niin vastaanottomelodiat kolmen toimesta on melko -miten sen sanoisi- kovaääniset! Isommat sai männä viikolla haukunestopannat kaulaan jos edes hieman saataisiin hillittyä moista konserttia. Siksipä lenkkeilytkin on toistaiseksi niin, että isot käy kimpassa ja Martti viedään yksin. Ei tartte oppia tota narupörinää noilta älliltä ja tälliltä.
Talon tavat olivat kaverille myös hyvin nopeasti tutut:
Onhan pennun kanssa sitä työtä, mutta on tämä toisaalta ihanaa aikaa seurata miten vekkuli touhuaa.
Joten eilen sunnuntaina oli aivan mahtava fiilis kun pakkanen oli laskenut alle kymmeneen!!! Vihdoinkin ulos!!! Saatiin Martille leikkiseuraksi Raiku-neiti 11 kuukautta. Lähdettiin tuonne jäälle temmeltämään. Ja kyllä kuulkaa pikkuväellä oli hauskaa. Välillä meno oli jopa hieman vaarallisen näköistä kun saaren rinnettä tultiin turhan lujaa alas...
Lenkin jälkeen saatiin muutamia hyviä vinkkejä mistäs nyt lähteäkään liikkeelle koulutuksessa agilityä silmällä pitäen. Pitäisi etsiä treenipäiväkirja ja sit mennään.... Naksuttelua onkin jo hieman tehty. Istuminen sujuu. Samoin ruokakupille mennään vasta luvalla.
Tänään minulla oli oman agilityryhmän koulutusvuoro. Koska keli oli melko lauha, päätin ottaa Martin hallille tutustumaan. Herra oli tosi reipas, eikä hallissa hajut/muiden koirien haukkuminen pelottanut. Pikkuherra rallasi oikein sydämmensä kyllyydestä parit hepulit siellä esteiden välissä.
Mutta ihmiset, ne ne oli kuulkaa hirweeeeen pelottavia. Jauheesti jänskätti ja pelotti mennä namiakaan ottamaan... Meni sitten kuitenkin, saattoi ehkä hieman kaukaa kurottaa... Mutta nyt täytyy ihan urakalla kuljettaa Marttia ihmisten ilmoilla.
Kotona on tosi nopsaan leimauduttu noihin 2 isompaan, ja kun ovella rapsahtaa niin vastaanottomelodiat kolmen toimesta on melko -miten sen sanoisi- kovaääniset! Isommat sai männä viikolla haukunestopannat kaulaan jos edes hieman saataisiin hillittyä moista konserttia. Siksipä lenkkeilytkin on toistaiseksi niin, että isot käy kimpassa ja Martti viedään yksin. Ei tartte oppia tota narupörinää noilta älliltä ja tälliltä.
Talon tavat olivat kaverille myös hyvin nopeasti tutut:
- 1) säntää jääkaapille kun ovi aukeaa ja jotain rapistellaan
- 2) ole mamman paikalla sängyssä nopeammin kuin se.
Onhan pennun kanssa sitä työtä, mutta on tämä toisaalta ihanaa aikaa seurata miten vekkuli touhuaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti